pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kevät yllättää aina! Kolkkojenkin päivien jälkeen lenkillä ollessani huomaan lumien kadonneen, ikään kuin tilaa olisi tullut enemmän. Mitenhän se on mahdollista? Ensimmäiset krookukset tavoitin läheisen talon takapihalta, lumikellot ikkunani takaa ja punaiset raparperin pallerot tallin nurkalta. Katupölyn ja muiden keväisten pölyjen keskelläkin on ilo siitä, että pitkä talvi on väistynyt: ikkunanpesu odottaa! Mutta tänä keväänä en hoppuile siinäkään asiassa. Se ei minua stressaa, tärkeämpää on jaksaa joka päivä. Ja kyllä minä jaksan, nukun yöni yleensä oikein hyvin. Työkokeiluni jatkuu, mukavia ja haastaviakin ihmissuhteita on tullut lisää elämääni ja se tuntuu hyvältä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea! - kiitosvirren säveliä

Viikko työkokeilua takana. Ihania ihmisiä ja kohtaamisia, leppoisa aloitus. Tästä on hyvä jatkaa. Eilisen päivän olin väsynyt. Itkeskelin ja kävelin paljon ulkona. Olin sairaalassa mieheni luona. Onneksi hän oli ennakkotiedoista poiketen hyvässä kunnossa ja pirteä, sain voimia ja olin onnellisella mielellä hänen kanssaan kahvilassa pari tuntia. Tapasin siellä vanhoja tuttavia, sain olla itsekseni, kuuntelin Raamattua, mies voi hyvin. Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia. Sen jälkeen pitkä lenkki luonnossa, ulkona, avannolla. Lapsen perhe käymässä, jälleen leppoisaa oleilua. Hyvä ja kiitollinen mieli. "Vielä on iltaa", näin profetoi minulle eräs ystävä joitakin vuosia sitten. Tuo sana on lohduttanut minua ja lohduttaa edelleen. Siitä tiedän, että Sana on Herralta, kun sen vaikutus ulottuu pitkälle ja lohdutus sen myötä.

Kuukauden kurssi takana. Olen kiitollinen sen annista. Sain taas ansioluettelon ja hakemuksen tehdyksi. Sellaisten teko on minusta aika uuvuttavaa, sen takia kurssin tuoma apu oli paikallaan. Pääsen työkokeiluun, se on kiitosaihe. Työ on aivan erilaista, mitä olen ennen tehnyt, mutta hyvin kiinnostavaa: työtä maahanmuuttajanaisten ja heidän perheidensä kanssa. Odotan ilolla ja vähän jännitykselläkin työn alkamista. Kysehän ei ole varsinaisesta "työstä", mutta sittenkin se on jotain säännöllistä ja oikeaa tekemistä. Ja tämän kautta ainakin näen, onko tämä sitä tekemistä, mikä on ominta minua näillä lahjoilla ja eväillä mitä minulla on. Ps 7:18: Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.