pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen kai ollut niin turtunut ja hukassa Arin kuoleman jälkeen toukokuussa, että montakaan kiitosaihetekstiä en ole kirjoittanut. Nyt juuri iloitsen lukuisista aurinkoisista päivistä, jotka ovat valaisseet syksyä. Kiitollisin mielin lähdin tänäänkin töihin: työ on suuri siunaus, se kantaa päivien yli uusille poluille, kun entiset on tallattu loppuun eikä itse kykene näkemään sitä uutta. Kiitän myös siitä, että tänäänkin erityisesti tunsin olevani omalla paikallani työssä, jossa ei välttämättä näe työnsä tuloksia päivittäin. Mutta kun hoidan vastuuni, teen sen, mikä eteen tulee, se riittää. Kiitän myös siitä, että tänään on surupiirin ensimmäinen kokoontuminen. Olen odottanut sen alkamista ja kiitän, kun se viimein alkaa. Vaikka piiri osoittautuisi sellaiseksi, etten jaksa tai jostain syystä halua käydäkään siellä myöhemmin, niin olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Jumala johdattaa lupauksensa ja hyvän kutsumuksensa mukaan. Hän on rakastanut minua ensin, siinä syy - ei siinä, e...

Olin 12 päivää pois kotoa yhteen pötkyyn, se on pisin aika moneen vuoteen. Kun palasin, näin uusin silmin kotimaan kauneuden, kuulauden ja avaruuden. Myös koti tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Kaipuu, joka on aina sydämessäni, johtuu varmasti taivasikävästä. Kun Jeesus asuu sydämessä, ei täällä maan päällä ole koskaan täysin tyydytetty olo: jotain puuttuu aina. Se ikävä on päästä kotiin. Kaunis luonto kertoo Luojastamme Arvelen, että dementoitunut ihminen etsii sen takia aina kotiaan. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin on aina ollut, hän ei tunne sitä, vaan haluaa päästä kotiin. Siihen asti voimme tehdä kuten Saarnaaja sanoo luvussa 3:   12. Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Ja uskokaamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin voimme iloita vapaudesta jo nyt!

(nettikuva) Oi, mikä ilo oli päästä kahden viikon jälkeen taas messuun! Markus Pöyry opetti saarnassaan omastatunnosta. Omantunnon ääni ole sama kuin Jumalan ääni. Omatunto heijastaa sitä, mitä sinne "syötetään". Hän käsitteli asiaa monipuolisesti. Markus kertoi naisesta Malesiassa, joka vapautui kuultuaan saarnan Jeesuksen verestä. Ehtoollisessa nautitaan Jeesuksen ruumis ja veri ja veressä on syntien anteeksiantamus. Ehtoollisella kävijän synnit annetaan anteeksi ja hänet pestään puhtaaksi. Sen lisäksi se, mitä hänelle on tehty väärin, myös pestään puhtaaksi, pyyhitään pois. Naista oli käytetty hyväksi ja hän oli kokenut itsensä likaiseksi eikä sen takia mennyt koskaan ehtoolliselle. Nyt hän ymmärsi, että ehtoollisessa Jeesuksen veri puhdistaa hänet. Naisen elämä oli tyystin muuttunut hänen kuultuaan tästä.Se oli riemullista kuultavaa, en sitä itkemättä voinut kuunnellakaan. Voit kuunnella saarnan osoitteesta www.lhpk.fi/saarnat