pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olen asunut yksin nelisen vuotta sen jälkeen, kun nuorinkin lapsista lähti ensin armeijaan ja sitten muualle opiskelemaan. Puolisoni on asunut palvelutalossa ja nyttemmin sairaalassa yhteensä yli 20 vuotta. Itselleen leipominen ja ruuanlaitto ei ole niin hauskaa kuin se, että joku on tulossa. Silloin voi "luvan kanssa" leipoa ja tietää, että syömämiehiä riittää. Huomenna on lapsenlapsemme ristiäiset täällä Vaasassa ja Espoossa ja Tampereella asuvat poikamme vaimoineen ovat tulossa juhlaan. On kiitollinen ja hyvä mieli. Olen saanut leipoa ja laittaa ruokaa mielin määrin. Lisäksi minua "tarvittiin" siivousapuna ristiäiskodissa eilen ja sekin tuntui mukavalta. Jos kukaan ei tarvitse eikä kaipaa, elämä on ikävämpää kuin jos voi olla iloksi jollekin. Mieheni ei ole tulossa ristiäisiin, mutta hänpä rukoilee siellä missä on. Aina ei elämä mene oman tahtomme mukaan, mutta meidän tehtävämme on rakentaa niistä tarvikkeista, mitkä meille annetaan. Opettelen ottamaan ...

Itsenäisyyspäivänä juhlittiin paitsi Suomen itsenäisyyttä, myös liitettiin Niilo-poika seurakunnan yhteyteen ja Jeesuksen opetuslapseksi. Hänen vanhempansa kasvattavat lasta Jumalan tuntemiseen, sillä ilman opetusta lapsi ei voi oppia tuntemaan taivaallista Isäänsä, jonka oma hän on ja jolle hän kuuluu. Opeta poikanen tiensä suuntaan niin hän ei vanhanakaan siltä poikkea, sanotaan Sananlaskuissa. Vanhempien ja kummien tehtävä on opastaa ja rukoilla. Miten se toteutuu Suomen maassamme, se on eri juttu. Jumalan uskollisuutta ei tee tyhjäksi se, että me ihmiset emme ole uskollisia. Jumalan jokainen Sana on totta eikä tyhjiin raukene. Sen takia emme voi ottaa pois mitään Sanasta, sillä jos emme usko koko Sanaa, on turhuutta uskotella itselleen, että riittää, kun yrittää parhaansa. Näinhän moni suomalainen uskoo: pakko riittää Jumalalle, että teen parhaani; eihän Jumalakaan voi vaatia täydellisyyttä! Mutta Jumala vaatii koko lain täyttämistä, täydellisyyttä, lapsiltaan. Ja se on mah...