pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Äitini hehkuttaa nykyisin usein, miten tärkeitä lastenlastenlapset ovat hänelle. Nämä kaikkein pienimmät. Itselläni on tällä hetkellä kolme lastenlasta ja he ovat iso kiitosaihe minulle. Haluan mahdollisuuksien mukaan olla mukana heidän elämässään sellaisella tavalla, että he tietäisivät, missä heidänkin turvansa on. Että se on Jeesuksessa. 6- ja 2-vuotiaat lapsoset osaavat jo lukea Isä meidän -rukouksen yhdessä toisten kanssa. Pienempi heiluttaa ristissä olevia käsiään rukouksen tahdissa ja huutaa aamen, kun viimein siihen asti pääsemme. Oi, miten tärkeää on saada yhdessä rukoilla: ISÄ MEIDÄN. Meidän kaikkien, ei vain minun tai jonkun, vaan meidän kaikkien yhteinen Isä. Huomenna saan ensi kertaa yökylään näitä pieniä, ainakin 6-vuotiaan. Voin rukoilla hänen kanssaan ja siunata häntä sen kaiken muun hauskan lisäksi, mitä voimme yhdessä tehdä. Kiitos Jumala sinun hyvistä lahjoistasi, näistä lapsista.

Eilisiltana olin hyvin väsynyt, päivä oli ollut monivaiheinen ja mukava. Toivoin kovasti saavani nukutuksi. Niinpä heräsin kiitollisella mielellä ennen seitsemää tarpeeksi nukuttuani, hyvällä, kiitollisella mielellä. Lutherin rukous: Rakas Herra Jumala, haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen, mitä sinä annat minulle. Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin kuin suuriin rikkauksiin. Saan sukulaisia vieraakseni mökille. Tämän yön nukuin kotona, mutta pian lähden ajamaan sinne. Yksinäisyyden ikävä, jota alkukeväällä koin voimakkaasti mökillä, on menettänyt voimaansa. Tulen mökiltä pois aina kun yhtään siltä tuntuu. Onneksi siihen on mahdollisuus. Isä meidän -rukous on nykyisin usein sydämessäni ja rukoukseni. Herran omiin sanoihin voi luottaa.

Kiitos Jumalalle, että erään rakkaan ihmisen verikoetulokset olivat normaalit. Ei valkosolut koholla. Kiitos, kiitos! Hyviinkin uutisiin turtuu nopeasti ja normaalitulokset ovat itsestään selviä. Niin ei kuitenkaan ole. Sillä kaikesta kiittää mä saa-an, hyvää Jumalaa, sanotaan laulussa. Elisabeth Elliot kirjoittaa johdatuksesta. Aivan ensimmäiseksi hän osoittaa mallirukouksen. Mikäpä se voisi muu olla kuin Isä meidän -rukous. Raamatussa tuo rukous on hiukan eri sanoin evankeliumeissa. Vasta hiljan ymmärsin, mistä se johtuu, kun joku itseäni viisaampi kirjoitti asiasta: Jeesus opetti todennäköisesti kymmenissä ja sadoissa paikoissa ihmisiä. Hän puhui samoja asioita, uudestaan ja uudestaan. Niitä tärkeimpiä. Niinhän nykypäivän evankelistakin tekee! Toistaa samoja asioita, vähän eri sanoin, hiukan eri painotuksin tilanteesta johtuen. Isä meidän -rukous on niin tuttu, että emme osaa ottaa sitä tarpeeksi vakavasti ja todesta. Coleridge on sanonut (Elliot kirjoittaa): Monia to...