Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Kevättä kohti

Iän myötä valon merkitys on lisääntynyt. Nuorena en muista ajatelleeni, että pimeä syksy masentaisi - päinvastoin olen aina pitänyt syksystä. Vähitellen pimeys on alkanut väsyttää ja jopa masentaa. Vaikka on vasta tammikuu, sää on kuin maaliskuulla. Aurinko lämmittää, kun istun laiturilla tai kävelen ulkona. Varmasti vielä tulee talven tuiskuja tai ainakin myrskyjä, mutta aina kun aurinko ilmaantuu taivaalle, päivä saa aivan toisen toivon syttymään sydämessä. Jeesus Kristus on valo, niin hän itse sanoo Joh 8. luvussa: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."  Kiitän Jeesus sinua, että sinä olet minunkin valoni, minun autuuteni ja minun pelastajani. Ole ylistetty tänäkin uutena armon päivänä, johon olen saanut herätä!

Lastenlapset

Äitini hehkuttaa nykyisin usein, miten tärkeitä lastenlastenlapset ovat hänelle. Nämä kaikkein pienimmät. Itselläni on tällä hetkellä kolme lastenlasta ja he ovat iso kiitosaihe minulle. Haluan mahdollisuuksien mukaan olla mukana heidän elämässään sellaisella tavalla, että he tietäisivät, missä heidänkin turvansa on. Että se on Jeesuksessa. 6- ja 2-vuotiaat lapsoset osaavat jo lukea Isä meidän -rukouksen yhdessä toisten kanssa. Pienempi heiluttaa ristissä olevia käsiään rukouksen tahdissa ja huutaa aamen, kun viimein siihen asti pääsemme. Oi, miten tärkeää on saada yhdessä rukoilla: ISÄ MEIDÄN. Meidän kaikkien, ei vain minun tai jonkun, vaan meidän kaikkien yhteinen Isä. Huomenna saan ensi kertaa yökylään näitä pieniä, ainakin 6-vuotiaan. Voin rukoilla hänen kanssaan ja siunata häntä sen kaiken muun hauskan lisäksi, mitä voimme yhdessä tehdä. Kiitos Jumala sinun hyvistä lahjoistasi, näistä lapsista.

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.