pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kiitän Jumalaa, että viime aikoina minun ei ole tarvinnut ahdistua unettomuuteni takia. Ei niin, etteikö sitä olisi ollut, mutta sittenkään. Viime vuosina unen merkitys on kirkastanut totisesti: nukkuminen on kuin lääkettä ihmisen psyykelle ja koko elämälle. Sen puute suorastaan sairastuttaa kaikin tavoin. Joka toinen yö nukun hyvin, joka toinen yö pitää keppuroida sängyssä! Onkohan tämä tuttua jollekin muulle?! Ahdistusta sen sijaan aiheuttaa maailman tilanne, esimerkiksi oululaisesta papista kertova artikkeli, jossa hän kyseenalaistaa Raamatun totuudellisuuden. Moni muukin sen tekee. Herra armahda kansaamme! Sekin ahdistaa, että lapsia ei saa enää hoitaa, heidän kanssaan leikkiä päiväkodissa. Toivon, että tuo on vain satunnainen ilmiö, mutta pelkään, ettei niin ole. Vanhuksille ei saa puhua sairaalassa, etteivät he totu siihen. Heitä ei saa syöttää, että pysyvät omatoimisina, vaikka eivät saisi ravintoa ollenkaan. Nytkö lapsetkin jätetään omiin oloihinsa hoitajien silmie...

Kiitän Jumalaa hyvin nukutusta yöstä. Edellisenä uni tuli vasta kahden aikana ja herätys oli jo varhain, mutta nyt nukuin 8 tuntia. Olo on sen mukainen; levännyt ja hyvä. Ihminen on kokonaisuus, johon vaikuttaa kaikki mahdolliset itsestä riippuvat ja riippumattomat asiat. Minusta on ihme, että ylipäänsä nukumme yömme kohtalaisen hyvin tämän hälisevän maailman keskellä. Jumalan ihmeitä vilisee ympärillämme, niitä tapahtuu salaa ja nähtävin silmin. Kiittäkäämme Jumalaa kaikesta tästä. Hyvä on Herraa kiittää! Siitäkin kiitän, että neljä nuorta neitoa sekä kummityttöni tulivat eilen ja meillä on vielä tämä päivä aikaa olla yhdessä. Käymme kirpparilla, muun muassa. Kiitos Jumalalle läheisistä ihmisistä, kummilapsista ja suvusta, perheestä ja ystävistä. Eikä yksikään niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin kansalle, jäänyt täyttymättä, vaan ne kaikki toteutuivat. -Joos 21:45