pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Jatkossa kirjoitan tänne paitsi kiitosaiheitani (joita olen laiskasti raapustellut, vaikka aihetta olisi ollut!), myös kuvauksia matkoilta, sikäli kuin onnistun kirjoittamaan niitä kännykälläni. Haastetta riittää, sillä pelihousun repiminen alkaa minulla heti, kun en bonjaa välittömästi... Ja sitä tapahtuu jatkuvasti tietotekniikan alalla.  Ostin vaelluskengät jo monta vuotta sitten. Ne ovat kevyet ja niihin mahtuu hyvin oma pohjalliseni, jota taas hiljaittain muotoiltiin jalkani mukaiseksi, niin ettei vaivaisenluihin tai varpaisiin tule painetta. Olen kävellyt näillä pitkin talvea, käyttänyt kaksia sukkia, joista toiset ovat hyvin ohuet. Kahdet sukat estävät kuulemma jalkoja hiertymästä. Jopa sukkiin pitää jalkojen tottua, ettei äkiksestä tule rakkoja niiden takia. Toivottavasti en kävele näitä loppuun jo ennen matkaa! Nyt sairastan poskionteloitani, yskin ja kröhisen, joten lenkille en pääse toistaiseksi. Espanjaa kohti käymme, jos Jumala suo, kolmen muun naisen ka...

Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!