Ruskavaelluksella
Pääsin vähän kuin aikomattani Äkäslompoloon, joka on Kolarissa, Suomi-neidon kainalon paikkeilla. Meno- ja tulopäivät menivät bussissa istuen, mutta perillä ehdimme vaeltaa kolmena päivänä. Joka päivästä olen kiitollinen: - ensimmäisenä satoi, mutta vaelsin lopulta pienen joukon mukana varmaan 16km, seitsemän tunnin ajan. En ehtinyt edes ihmetellä, mistä Pirunkuru on saanut nimensä, mutta tulin sen ymmärtämään. Laskeuduimme kurua alas ties kuinka kauan ja pitkästi. Vieriviä, liukkaitakin irtokiviä, jossa joka askel piti katsoa tarkkaan. Sieltä olisi ollut vaikea päästä pois, jos olisi jalkansa katkaissut! Mutta kaikki selvisimme ehjinä, ihmeellistä sekin minun mielestäni. Kahvipaikalla oli sitä onnellisempi olo, kun taukotuvassa söimme eväitämme, ja myöhemmin Kellostapuliin kavuttuamme, korkealle, taas sain hörpätä kahvia pullostani. Istuin kuusen juurella ja tukkaani tarttui pihkaa, kun nojasin puuhun. Toisena päivänä vaelsimme lumimyrskyssä, kolmantena pakkasessa. Ihmeelli...