Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2016.

Kiitos levosta

Koska tämä on kiitosblogi, keskityn siihen, mistä haluan kiittää. En siis valita siitä, että en osaa vaihtaa kuvaa, kun näitä sivustoja päivitetään aina vain paremmaksi ja tällainen tekninen aasi, jollainen olen, ei osaa sitten enää toimia. Olen sairastanut kolmatta viikkoa lähes petissä maaten. Se mistä kiitän tässä tilanteessa on se, että olen päässyt jo neljästi lääkäriin ilman jonotuksia ja saanut apua, ainakin nyt viimein. Jumala parantaa suomalaisia lääkäreiden ja lääkkeitten kautta ja on antanut Sanansa vakuudeksi siitä, että Hän pitää huolen ja on kanssamme. Siitäkin kiitän, että työnantajani ymmärtää, että kun on sairas, on levättävä ja sairastettava eikä näytä nyrpeää naamaa, kun en toivu nopeasti. Kiitän erityisesti siitä, että saan levätä ja huolehtia vain itsestäni. Enää minun ei tarvitse käyttää voimiani huoleen siitä, etten pääse sairaalaan, jossa Ari virui palvelutalo mukaan lukien 21,5 vuotta. Koko tämän ajan sairastuessani olin kuitenkin vähemmän sairas kuin Ari

Elämä soljuu rauhallisesti

Olin eilen kansalaistaitokurssilla, mielenterveyden ensiapukurssilla, jonka järjestää Vaasan seudun mielenterveysseura yhdessä Kriisikeskus Valon kanssa. Kurssilla käsitellään yleisimmät häiriötekijät, jotka vaikuttavat ihmisen mielen terveyteen. Niitähän ovat masennus etunenässä, alkoholismi ja psykoosi, muun muassa. En jaksa muistaa niitä kaikkia. Kurssin tavoitteena on oppia tunnistamaan näitä häiriötekijöitä ja ohjaamaan avun piiriin ihmisiä tällaista kohdatessaan. Teimme testin, jossa sai merkata, mitkä ovat tällä hetkellä asioita, jotka kohottavat omaa mielenterveyttäni, mitkä taas ovat uhkana sille. Yllätyin, sillä huomasin, että elämäni ei kai koskaan ole ollut näin hyvin tässä mielessä! Ainoat uhat olivat kohdissa terveys (aika kovasti kipeytynyt oikea käsi sekä lonkka) ja työ, jota minulla on tiedossa ensi kesäkuun loppuun tällä haavaa. Mutta nuokin asiat ovat Jumalan tiedossa ja hallussa. Olen siis pelkästään kiitollinen tässä ja tänään! Yhdyn Marian kiitosvirteen, jok

Yöuni ja lepo Jeesuksessa

Tuntuipa ihanalta eilen illalla, kun minua alkoi oikeasti nukuttaa ja mennessäni vuoteeseen nukahdin heti. Ei tarvinnut kääntyillä ja huokailla, vaan lepo oli suloinen. Jumala on valmistanut suloisen levon omilleen, sellaisen, ettei tarvitse huokailla eikä murehtia. Täydellisen levon uskova saa kuollessaan, sillä silloin lakkaa synti ja elämä jatkuu ilman mitään itkua, surua, kipua, eroa tai kuolemaa. Mutta jo maan päällä Jeesukseen toivonsa laittava elää taivaallisissa. Kunpa oppisimme ja uskoisimme niin, että näkymätön olisi meille todellisempaa kuin tämä näkyvä - silloin nukkuisimme jokaisen yömme täydessä levossa. Jumala on luvannut antaa omilleen heidän nukkuessaankin - ilman mitään omia ponnistelujamme. Pelastuskin on täysin Jumalan valmistama: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmista,  Jeesus sanoo - Se on täytetty!

Kiitos seurakunnasta!

Sunnuntaina istuin kirkon penkissä, lähetyshiippakunnan messussa, vapiksen tiloissa, luterilaisen Mikaelin seurakunnan jumalanpalveluksessa. Pastorimme Otto saarnasi. Sydämessäni soi kiitos Jumalalle siitä, että saan kuulla Sanan saarnaa, evankeliumia Jeesuksen työstä minun puolestani. Jeesus kuoli ristillä, hänen kylkensä puhkaistiin. Siitä valui vettä ja verta. Veden ja Jumalan sanan kautta minut on kastettu Jumalan lapseksi jo pienenä. Olen Jumalan lapsi. Jeesuksen veri vuoti syntieni tähden. Saan nauttia joka sunnuntai messussa Jeesuksen ruumiin ja veren ehtoollisessa. Näin hän vahvistaa uskoani ja minä saan maistaa kuinka hyvä Herrani on. Jumalan Sana on Jeesus Kristus. Joh 1. luvussa sanotaan: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Sanan julistuksen kautta elävä Jumala puhuu minulle. Kiitos tästä Jumalan ihmeellis

Kiitoksen aiheita

Olen kai ollut niin turtunut ja hukassa Arin kuoleman jälkeen toukokuussa, että montakaan kiitosaihetekstiä en ole kirjoittanut. Nyt juuri iloitsen lukuisista aurinkoisista päivistä, jotka ovat valaisseet syksyä. Kiitollisin mielin lähdin tänäänkin töihin: työ on suuri siunaus, se kantaa päivien yli uusille poluille, kun entiset on tallattu loppuun eikä itse kykene näkemään sitä uutta. Kiitän myös siitä, että tänäänkin erityisesti tunsin olevani omalla paikallani työssä, jossa ei välttämättä näe työnsä tuloksia päivittäin. Mutta kun hoidan vastuuni, teen sen, mikä eteen tulee, se riittää. Kiitän myös siitä, että tänään on surupiirin ensimmäinen kokoontuminen. Olen odottanut sen alkamista ja kiitän, kun se viimein alkaa. Vaikka piiri osoittautuisi sellaiseksi, etten jaksa tai jostain syystä halua käydäkään siellä myöhemmin, niin olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Jumala johdattaa lupauksensa ja hyvän kutsumuksensa mukaan. Hän on rakastanut minua ensin, siinä syy - ei siinä, e

Yhteistyön tekijät

Tänä aamuna kiitän Jumalaa ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä yhteistyötä. Joidenkin kanssa teen sitä työpaikalla, ja se on ilo. Äskettäin kävin bussipysäkiltä hakemassa eräältä rouvalta kassillisen sukkia ja lapasia, joita hän vuosittain lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Hän antoi nuo jaettavaksi Romanian lapsille, joille olen tekemässä Joulun lapsi -paketteja tulevaksi jouluksi ryhmäni kanssa. Paketit pitää koota marraskuun alkuun mennessä, sillä ne avataan ja pakataan vielä Helsingissä ennen kuin ne lähetetään rekkakyydissä Romaniaan. Siellä seurakuntien avulla jaetaan lahjat perheisiin, jotka tarvitsevat apua. Perheiden lapset eivät ole saaneet koskaan joululahjaa, joten kyse ei ole pikkuasiasta. Saamme olla suuressa mukana tälläkin lailla. Koska itsellä ja läheisilläni on kaikkea liikaakin kuten suurella osalla suomalaisista, on ilo jakaa niille, joilla ei ole. Kiitollinen mieli on kuin alituiset pidot!  Kiitollisuus nousee siitä, kun voi tehdä jotain hyödyllistä, auttaa tois

Syksy

Syksystä pidän, mutta tämä syksy on arvoitus, sillä mieheni kuoli keväällä ja eilen muistin erään haaveeni. Yli 30 vuotta sitten olin vielä niin lapsellinen, että olisin halunnut pomppia syksyn lehdissä, joita oli kasoittain puistoissa. Mieheni ei kyennyt tuolloin enää pomppimaan, hädin tuskin kävelemään. Sanoin, että jahka paranet, niin sitten pompimme yhdessä. Illalla pyöräilin uimasta kotiin ja näin lehtiä Hovipuistikolla. Voi, meiltä jää kieriskelemättä lehdissä tänäkin syksynä - ja ikuisesti tässä elämässä! Niinpä päätin, että teen sen itsekseni tänä syksynä ja oikein perusteellisesti! Odotan vain OIKEAA HETKEÄ ja kunnon lehtikasaa. Lapsellisesta haaveestani en luovu, vaikka kuolema onkin käynyt! Kaikki haaveet eivät toteudu, mutta tärkeimmät asiat kylläkin. Ne mitkä Jumala on hyväksi nähnyt. Sain neljä lasta, kuten olin toivonut ja lapsenlapsia on rivissä kasvamassa. Kuinka voisin muuta kuin kiittää - niinpä kiitän! Minun sieluni ylistää Herraa, hartaammin kuin varti

Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, kallis on minun perintöosani

Mieheni kuoltua toukokuun lopulla elämäni sisältö on muuttunut. En oikein tiedä enkä ymmärrä vielä, mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta ihmettelen ja kiitän. Rakastin miestäni loppuun asti ja kiitän Jumalaa rakkauden lahjasta. Kiitän myös pastori Markus Pöyryä, joka oli totisesti Jumalan suuna minulle hautajaisissa. Hän sanoi yksiselitteisesti, että Arin ja minun yhteinen tehtävä on päättynyt, se on loppunut nyt. Purskahdin itkuun, se oli niin lopullisista, se tuntui kipeältä. Mutta sama sana antoi minulle elämän ja vapauden: minä saan jatkaa elämääni, minulle pyydettiin uutta tehtävää ja kutsumusta. Ei enää sairaalassa ramppaamista jatkuva raskas huoli ja suru sydämessä. Elämän keveyttä voi tulla myös minun osakseni! Enää minun ei tarvitse tehdä surutyötä. Tein sitä yli 30 vuotta, enää ei tarvitse. Ihmeellinen Jumala. Hän vapautti sekä mieheni että minut sairauden kahleista. Mieheni iankaikkiseen elämään ja vapauteen, minut jatkamaan taivallustani yhdessä Jeesuksen kanssa, kuten t

Uusia polkuja

Herra johdatti minut kuoleman varjon laaksoon katselemaan näköaloja, jotka avautuivat mieheni kuoleman johdosta. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä, Herra, olet minun kanssani. -Psalmista 23 Tätä olen saanut kokea kouriin tuntuvalla tavalla. Jumala on ollut voimallisesti läsnä näinä päivinä, kuten hän on kulkenut Arin ja minun rinnalla koko tämän pitkän, pimeän taipaleen - kolme vuosikymmentä sairauden kurimusta. Nyt näkyvät kodin valot, nyt saan laulaa kiitoslaulua Jumalan kunniaksi, sillä Ari on päässyt kotiin ja minä tiedän tien sinne. Jeesus Kristus on se tie. Ylistys olkoon Jumalalle!

Ikääntyminen

Ei vaikuta äkkiseltään hauskalta ajatus vanhenemisesta. Mutta senkin saamme ottaa Isämme kädestä. Aikansa on kaikella, myös täältä lähtemisellä. Meitä valmistetaan siihen. Vaikka askareet sujuvat lähes samoin kuin ennenkin, palautuminen niistä on hitaampaa. Yllätyksiä tulee, kun paikat ovat jumissa, vaikka olen vain tavallisesti siivonnut tai pessyt ikkunoita. On tarkkailtava ajan merkkejä ja tehtävä johtopäätöksiä, missä ajassa liikumme. Yhtä hyvin meidän tulisi tunnistaa itsessämme, milloin on aika hidastaa vauhtia. Se taitaa vaan olla aika vaikeaa! Siihenkin voimme pyytää apua Jumalalta, joka tuntee meidät läpikotaisin. Hän tahtoo viedä meidät Psalmin 23 tavoin viheriäisille niityille makoilemaan että jaksamme sitten taas uusille poluille.

Terveyden merkitys

Kiitos Jumalalle tämän päivän terveydestäni! Yöllä tapahtui käänne ja poskiontelot alkoivat tyhjentyä aamun tullen. Oloni on nyt aivan toinen kuin eilen, vaikka vieläkin olen toipilas ja lepään tämän päivän. Jos ei välillä ole kipeä, ei osaa arvostaa terveyttään. Kiitos siis Jumalalle tästä terveellisestä opetuksesta. Samalla olen opetellut sitä ajatusta, että itsestä on pidettävä huolta. Olen vastuussa lähinnä itsestäni, en niinkään muista. Usein vaan on helpompi huolehtia muista kuin itsestä. Siinähän ei voi muuta kuin väsyä lopulta. Iloisella mielellä siis tämän päivän olemiseen! Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme!

Levon päivä

Kiitosaiheeni on se, että olen saanut levätä tänään, kun olen juuri sitä tarvinnut. Poskiontelotulehdus aiheuttaa myös kovaa päänsärkyä ja siitä olen kärsinyt tänään. Aamupäivän nukuin melkein kokonaan, välillä heräten johonkin oireeseen. Iltapäivällä särkylääkkeet purivat niin että olen aika hyvässä vedossa, kun tytär pistäytyi lapsenlapsen kanssa luonani. Tytär toi kaupasta ruuat tullessaan ja laittoi meille kaikille syötävää ja tiskasi lopuksi. Itse sain nauttia rakkaitteni seurasta. Kiitos hyvälle Jumalalle mahdollisuudesta levätä ja sairastaa. Jokin tarkoitus on kaikella, sillä Jumala johdattaa omiaan tavalla ja toisella. Tulkaa hiljaiseen paikkaan ja levähtäkää vähän. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon.

Kevät!

Kevät yllättää aina! Kolkkojenkin päivien jälkeen lenkillä ollessani huomaan lumien kadonneen, ikään kuin tilaa olisi tullut enemmän. Mitenhän se on mahdollista? Ensimmäiset krookukset tavoitin läheisen talon takapihalta, lumikellot ikkunani takaa ja punaiset raparperin pallerot tallin nurkalta. Katupölyn ja muiden keväisten pölyjen keskelläkin on ilo siitä, että pitkä talvi on väistynyt: ikkunanpesu odottaa! Mutta tänä keväänä en hoppuile siinäkään asiassa. Se ei minua stressaa, tärkeämpää on jaksaa joka päivä. Ja kyllä minä jaksan, nukun yöni yleensä oikein hyvin. Työkokeiluni jatkuu, mukavia ja haastaviakin ihmissuhteita on tullut lisää elämääni ja se tuntuu hyvältä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea! - kiitosvirren säveliä

Viikko takana

Kuva
Viikko työkokeilua takana. Ihania ihmisiä ja kohtaamisia, leppoisa aloitus. Tästä on hyvä jatkaa. Eilisen päivän olin väsynyt. Itkeskelin ja kävelin paljon ulkona. Olin sairaalassa mieheni luona. Onneksi hän oli ennakkotiedoista poiketen hyvässä kunnossa ja pirteä, sain voimia ja olin onnellisella mielellä hänen kanssaan kahvilassa pari tuntia. Tapasin siellä vanhoja tuttavia, sain olla itsekseni, kuuntelin Raamattua, mies voi hyvin. Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia. Sen jälkeen pitkä lenkki luonnossa, ulkona, avannolla. Lapsen perhe käymässä, jälleen leppoisaa oleilua. Hyvä ja kiitollinen mieli. "Vielä on iltaa", näin profetoi minulle eräs ystävä joitakin vuosia sitten. Tuo sana on lohduttanut minua ja lohduttaa edelleen. Siitä tiedän, että Sana on Herralta, kun sen vaikutus ulottuu pitkälle ja lohdutus sen myötä.

Työhön

Kuukauden kurssi takana. Olen kiitollinen sen annista. Sain taas ansioluettelon ja hakemuksen tehdyksi. Sellaisten teko on minusta aika uuvuttavaa, sen takia kurssin tuoma apu oli paikallaan. Pääsen työkokeiluun, se on kiitosaihe. Työ on aivan erilaista, mitä olen ennen tehnyt, mutta hyvin kiinnostavaa: työtä maahanmuuttajanaisten ja heidän perheidensä kanssa. Odotan ilolla ja vähän jännitykselläkin työn alkamista. Kysehän ei ole varsinaisesta "työstä", mutta sittenkin se on jotain säännöllistä ja oikeaa tekemistä. Ja tämän kautta ainakin näen, onko tämä sitä tekemistä, mikä on ominta minua näillä lahjoilla ja eväillä mitä minulla on. Ps 7:18: Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Takana viikko työelämässä

Neljässä työpaikassa tällä viikolla - olipa huikea elämys! Itse olin valinnut paikat, mihin menin Uravalmennus-kurssin aikana tutustumaan ja mahtavat paikatpa osasin valita! Nyt voin viettää viikonloppua hyvillä mielin. Tulin nähdyksi ja kuulluksi. Toivon mukaan sain myös jalkaa oven väliin sen verran, että minulle aukeaa jotain työhön viittaavaa jatkossakin. Ensi viikon olen kuitenkin vielä kurssilla. Jo ihmissuhteet, joita sain luoduksi tällä viikolla, ovat suuri ilo. Ja lopultahan ihmiset ovat aina tärkeämpää kuin mikään muu. Lisäksi sain paljon tietoa ja ajatuksia. Uutta perspektiiviä moneen asiaan. Mutta sellainen on viikko ollut, että olen polvillani rukoillut aamuisin. Olisi hienoa sanoa, että niin teen aina, mutta ikävä kyllä en. Useimmiten luulen selviäväni omin voimin. Kuitenkin silloin, kun oikein polvillaan on pyydettävä Jumalan apua, koen hänen siunauksensakin suurena ja voimallisena.  Monena päivänä mielessäni on soinut aamu- ja iltavirreksi sopiva Tule kanssani

Luonto

Kaupungissakin on luontoa. Se alkaa heti koti-ovelta minulla. Puita pihassa, kiviä tai lunta maassa, nyttemmin lunta. Vesisateen lotinaa varmaan jo iltamassa. Tähtiä taivaalla, kun makaa selällään lumihangessa saunasta päin, vaikka vain pienen hetken. Lenkillä ollessa, verhoja sulkiessa tähdet vilkuttavat, kun käännän katseen taivaalle. Lumi pöllyää kasvoille, viima pyyhkii poskia. Narinaa kenkien alla pikku pakkasella tai vähän kylmemmällä. Auringon paiste kasvoilla, punaisen sävyt taivaan rannassa, sininen taivas. Harmaat pilvet maata viistäen. Kiitos, Jumala, Suomen kauniista luonnosta ja kotimaasta!

Jumalan armo

Tänään kiitän Jumalan armosta. Tunnen itseni kurjaksi syntisäkiksi, epäonnistuneeksi monella tavalla. On vaikea antaa itselleni anteeksi sitä, etten pysty parempaan, en olemaan sellainen kuin toivoisin. Ilman armoa olisi mahdotonta jaksaa elää. Siitä nousee kiitollisuus tänä sunnuntai-iltana.

Unet

Jälleen hyvistä yöunista Jumalaa kiittelen. Kun muistan aikoja, jolloin pelkäsin nukkumaan menoa, on kerrassaan uskomattoman ihanaa ruveta nukkumaan nykyisin. Tosin sain käsiini Erkki Vähäsarjan erinomaisen kirjan, hänen henkisen ja hengellisen perintönsä, enkä meinannut malttaa jättää sitä käsistäni. Erkki oli pianonsoiton opettajani lukioaikana. Erinomainen opettaja olikin. Toiveikas olo on alkaneen vuoden suhteen, sillä Jumala on edelleen kanssani. Entinen on mennyt, uusi on sijaan tullut. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun, sanoo Jeesus.  -Joh 14. luvusta

Uusi vuosi

Onnellista Uutta vuotta 2016! Näin tavattiin aiemmin aina sanoa ja minä sanon edelleen. Nyttemmin ihmiset toivottavat mieluummin hyvää kuin onnellista. Johtuuko se siitä, että onnellisuus tuntuu olevan mahdotonta tässä ajassa? Liekö tilanne ollut kuitenkaan juuri kummempi ennenkään? Vuoden vaihtuessa lähdemme ikään kuin alamäkeen kohti kevättä ja kesää. Enää ei tarvitse nousta ylämäkeen päästäksemme vuoden loppuun, vaikka toisaalta vuoden loppu on pimeä monttu, jonne ainakin itse vajoan väsyneenä. Mietin tässä vaiheessa vuotta, kuinka monen läheisen (tai oma, emme tiedä!) matka päättyy tänä vuonna. Ajatus on jotenkin huikea, käsittämätön. Lähtöajat eivät ole ikämittareista luettavissa, vaan ne ovat tiedossa ainoastaan Hänellä, joka on aikamme mitannut jo äidin kohdussa. Se on lohdullista. Olen kiitoksen aihe, ettemme tiedä, mitä edessä on. Tahdon jäädä turvallisesti Isän hoitoon, hänen kätensä varjoon ja suojaan. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinu