pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Mieheni kuoltua toukokuun lopulla elämäni sisältö on muuttunut. En oikein tiedä enkä ymmärrä vielä, mitä kaikkea se tarkoittaa, mutta ihmettelen ja kiitän. Rakastin miestäni loppuun asti ja kiitän Jumalaa rakkauden lahjasta. Kiitän myös pastori Markus Pöyryä, joka oli totisesti Jumalan suuna minulle hautajaisissa. Hän sanoi yksiselitteisesti, että Arin ja minun yhteinen tehtävä on päättynyt, se on loppunut nyt. Purskahdin itkuun, se oli niin lopullisista, se tuntui kipeältä. Mutta sama sana antoi minulle elämän ja vapauden: minä saan jatkaa elämääni, minulle pyydettiin uutta tehtävää ja kutsumusta. Ei enää sairaalassa ramppaamista jatkuva raskas huoli ja suru sydämessä. Elämän keveyttä voi tulla myös minun osakseni! Enää minun ei tarvitse tehdä surutyötä. Tein sitä yli 30 vuotta, enää ei tarvitse. Ihmeellinen Jumala. Hän vapautti sekä mieheni että minut sairauden kahleista. Mieheni iankaikkiseen elämään ja vapauteen, minut jatkamaan taivallustani yhdessä Jeesuksen kanssa, kuten t...

(nettikuva) Oi, mikä ilo oli päästä kahden viikon jälkeen taas messuun! Markus Pöyry opetti saarnassaan omastatunnosta. Omantunnon ääni ole sama kuin Jumalan ääni. Omatunto heijastaa sitä, mitä sinne "syötetään". Hän käsitteli asiaa monipuolisesti. Markus kertoi naisesta Malesiassa, joka vapautui kuultuaan saarnan Jeesuksen verestä. Ehtoollisessa nautitaan Jeesuksen ruumis ja veri ja veressä on syntien anteeksiantamus. Ehtoollisella kävijän synnit annetaan anteeksi ja hänet pestään puhtaaksi. Sen lisäksi se, mitä hänelle on tehty väärin, myös pestään puhtaaksi, pyyhitään pois. Naista oli käytetty hyväksi ja hän oli kokenut itsensä likaiseksi eikä sen takia mennyt koskaan ehtoolliselle. Nyt hän ymmärsi, että ehtoollisessa Jeesuksen veri puhdistaa hänet. Naisen elämä oli tyystin muuttunut hänen kuultuaan tästä.Se oli riemullista kuultavaa, en sitä itkemättä voinut kuunnellakaan. Voit kuunnella saarnan osoitteesta www.lhpk.fi/saarnat

Luterilainen Mikaelin seurakunta perustettiin vuosi sitten adventtina. Siihen kuuluu tällä hetkellä kolmisenkymmentä jäsentä ja saman verran meitä on messussa joka toinen sunnuntai Vaasassa. Tänään oli piispantarkastus. Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies vieraili seurakunnassamme. Hän jutteli ennen messua meidän hallituksen kanssa, kuusi meitä kuuluu siihen. Myös oma pastorimme Markus Pöyry oli mukana. Messun jälkeen vietimme aikaa kahvipöydässä ja sen jälkeen piispalta sai kysellä ja hän vastaili. Ilmapiiri oli kaiken aikaa lämmin, rakastava, hoitava. Kiitos Jumalalle seurakunnasta, jonka pastori tuntee laumansa.

Kuuntelin eilen raamattuopetusta niiniveläisistä. Tai oikeastaan Joonasta, joka ei halunnut mennä Niiniveen saarnaamaan. Markus Pöyry kertoi, että niiniveläiset olivat julmia ja armottomia. Joonan meno Niiniveen oli vastaavaa kuin se, että joku menisi iranin pääkaupunkiin julistamaan toreille, että uskokaa evankeliumi, muuten Jumala tuhoaa teidät. Joona tiesi, millainen Jumala on. Hän armahtaa ihmistä, kun tämä katuu. Mutta Joona ei halunnut, että niiniveläisiä armahdetaan; heille olisi oikein, että he tuhoutuvat. Ei siis ihme, että Joona pakeni. Jumala siirsi Niiniven tuhoa, kun he katuivat, sen jälkeen kun Joona viimein meni heille saarnaamaan. Mutta Jumala itse armahti lopullisesti niiniveläiset kuten meidät kaikki, kun hän itse meni ristille Pojassaan sovittamaan meidänkin syntimme. Meidän tulee vain lunastaa matkalippumme taivaaseen. Ottaa se vastaan. Hinta siitä on jo maksettu. Meidät on lunastettu, olkootpa syntimme miten raskaat hyvänsä. Sitä armoa meidän on vaikea käsitt...