pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kiitän uudesta uunista sekä taloyhtiötä että Jumalaa! On mukava leipoa hyviä tuoksuja kotiin ja kuunnella jouluista musiikkia tai muuta hyvää ohjelmaa. Jopa espanjaa välillä, etteivät opitut asiat vallan unohdu! Leipominen on samaa kuin turvallisuus ja koti minulle. Tänään heräsin viideltä ja kun olin aamukahvini juonut ja Psalmeja lukenut ja rukoillutkin, niin ryhdyin leipomaan. Isäni teki minulle pelekan, joka on ohut puinen laakea "lasta", jolla on kätevä suojauttaa ohuet rieskat uuniin ja sieltä pois. Ilman pelekkaa ei rieskojen teko onnistuisi ollenkaan. Arvokkaaksi pelekan tekee sekin, että siinä on isäni nimikirjaimet ja vuosiluku, jolloin hän sen teki. Olen kiitollinen tästä muistosta, joka minulla on jo edesmenneestä isästäni. Joulun alla mieleni herkistyy joka päivä jostakin asiasta. Ei se paha asia ole. Kiitollisena siis tähänkin päivään, joka on hyvin alkanut.

Kiitollinen mieli, odotan tytärtä kylään. Aiomme leipoa yhdessä rieskaa. Itse olin ainoa tytär kolmen veljen keskellä kuten tyttärenikin. Huomaan käyttäväni samoja sanoja ja ajattelevani samoin kuin äitini. Hän sanoo usein, että on ihanaa, kun on edes yksi tytär. Pojat menevät vähän vaimojensa mukana, sillä vaimo on monesti se sosiaalisempi puolisko. Ja onhan äidin helpointa puhua omalle tyttärelleen asioitaan. Aarteita nuo lapset ovat. Senkin äiti on minulle opettanut. Hänellä on nyt neljättä polvea useampi lapsi, ja nämä ovat äidin silmäteriä. Itse hän on pian 80 ja iloitsee suvun jatkumisesta. Se helpottaa luopumista tästä elämästä. Jo Raamatussa kerrotaan, miten joku kuningaista teki itselleen muistomerkin, sillä hänellä ei ollut lasta. Ihmisellä kai on tarve jättää jotain jälkeensä. Mutta vaikka saavuttasimme suuria näkyviä ansioita maan päällä, lopulta tietokirjassa voi olla parin lyhyen rivin verran tietoa ansioistamme. Ja harvalla meistä sitäkään. Tärkeintä on, että...