pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Laitoin tuon etusivuni kuvaksi kirjojen kansia ja nyt olen ollut kolmatta viikkoa töissä juuri kirjojen keskellä, vastaavassa paikassa. Ymmärrän pappaani, joka aikoinaan ihmetteli, miksi ihmisillä on niin kiire päästä vapaalle työstään. Hän oli maanviljelijä sydäntään myöten ja rakasti maata ja työtä sen hyväksi. Itsekin koen nyt suurena ilona tehdä työtä, sillä se tuntuu hyvin mielekkäältä. Ei niin, ettenkö olisi rakastanut kasvattaa lapsia päiväkodissa, mutta nyt ainakin se olisi ylivoimaisen raskasta. Ja oli se jo silloin, kun sitä tein, kun jälkeen päin ajattelen. Oli omat lapset, mies vakavasti sairaana, liikaa painetta moneen suuntaan. Entinen on mennyt, minä luon uutta , sanoo Herra. Älkää siis entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Jesajan kirjasta

Kiitän Jumalaa, että viime aikoina minun ei ole tarvinnut ahdistua unettomuuteni takia. Ei niin, etteikö sitä olisi ollut, mutta sittenkään. Viime vuosina unen merkitys on kirkastanut totisesti: nukkuminen on kuin lääkettä ihmisen psyykelle ja koko elämälle. Sen puute suorastaan sairastuttaa kaikin tavoin. Joka toinen yö nukun hyvin, joka toinen yö pitää keppuroida sängyssä! Onkohan tämä tuttua jollekin muulle?! Ahdistusta sen sijaan aiheuttaa maailman tilanne, esimerkiksi oululaisesta papista kertova artikkeli, jossa hän kyseenalaistaa Raamatun totuudellisuuden. Moni muukin sen tekee. Herra armahda kansaamme! Sekin ahdistaa, että lapsia ei saa enää hoitaa, heidän kanssaan leikkiä päiväkodissa. Toivon, että tuo on vain satunnainen ilmiö, mutta pelkään, ettei niin ole. Vanhuksille ei saa puhua sairaalassa, etteivät he totu siihen. Heitä ei saa syöttää, että pysyvät omatoimisina, vaikka eivät saisi ravintoa ollenkaan. Nytkö lapsetkin jätetään omiin oloihinsa hoitajien silmie...