Mustikoita!
Tänään kiitän marjametsästä, sen antimista. Jo lapsena mustikoiden poimiminen kuului perheemme tapoihin. Silloin se ei ollut kovin kivaa, mutta ei hullumpaa kuitenkaan. Koska maalaistalossa oli aina ylen määrin töitä, mustikassa ollessa saatoin välttyä joltain vielä ikävämmältä! Muistan aina ensimmäisen mustikkapiirakan, jonka äiti teki! Sen jälkeen en ole koskaan saanut sen veroista. Mitenhän se on mahdollista? Aika kultaa muistot tai sitten se vaan oli niin iso asia työn jälkeen, kun sitä piirakkaa sitten söimme. Tarkoitukseni on saada mustikoita pakasteeseenkin, mutta toistaiseksi poimin syödäkseni ne saman tien lähipäivinä. Tästä saaliista vien ensi viikon alussa lapsenlapselle maistiaisia! Kiitos Herra elämästä kiitos puhtaista marjoista, joita saan poimia vapaasti ja joiden syömisestä nautin.