pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kiitollinen mieli, odotan tytärtä kylään. Aiomme leipoa yhdessä rieskaa. Itse olin ainoa tytär kolmen veljen keskellä kuten tyttärenikin. Huomaan käyttäväni samoja sanoja ja ajattelevani samoin kuin äitini. Hän sanoo usein, että on ihanaa, kun on edes yksi tytär. Pojat menevät vähän vaimojensa mukana, sillä vaimo on monesti se sosiaalisempi puolisko. Ja onhan äidin helpointa puhua omalle tyttärelleen asioitaan. Aarteita nuo lapset ovat. Senkin äiti on minulle opettanut. Hänellä on nyt neljättä polvea useampi lapsi, ja nämä ovat äidin silmäteriä. Itse hän on pian 80 ja iloitsee suvun jatkumisesta. Se helpottaa luopumista tästä elämästä. Jo Raamatussa kerrotaan, miten joku kuningaista teki itselleen muistomerkin, sillä hänellä ei ollut lasta. Ihmisellä kai on tarve jättää jotain jälkeensä. Mutta vaikka saavuttasimme suuria näkyviä ansioita maan päällä, lopulta tietokirjassa voi olla parin lyhyen rivin verran tietoa ansioistamme. Ja harvalla meistä sitäkään. Tärkeintä on, että...

Palasin kolmen yön jälkeen kotiin. Olin leskeksi reilu vuosi sitten jääneen äitini luona. Äitini on pirteä 78-vuotias, jolla huumori kukoistaa. Yhteiset harrastuksemme ovat käsityöt ja marjat, leipominen ja puhuminen. Äitini myös kirjoittaa ahkerasti päivän tapahtumia. Hänellä on vino pino kierrevihkoja yli 50 vuoden ajalta. Ihmettelen sitä, että äidin kanssa nauramme mahdottomasti. Se on sellaista sanakikkailua, leikinlaskua, toistemme ja itsemme kustannuksella pelleilyä. Vesissä silmin hohotimme moneen otteeseen. Välillä sanailimme taas kiivaastikin. Olen äitini ainoa tytär kolmen pojan lisäksi. Sen takia minulla on erityisasema suhteessa äitiin. Meillä on keskinäinen vapaus ja yhdessä olon helppous. Ennen kotiin lähtöäni rukoilimme taas. Pidimme käsistä toisiamme. Turvallisuutta ja rauhaa tuova hetki. Ennen isän kuolemaa vietin usein öitäni mökillä muutaman kilometrin päässä vanhempien luota. Tarvitsin yksinoloa. Isän kuoleman jälkeen en tarvinnut sitä enää niin paljon, jote...