Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Kiitän uskovien yhteydestä

Olen kiitollinen, että minulla on luterilaisena paikka, jossa armonvälineet ovat käytössä, toisin sanoen kuulen saarnaa, joka on Raamatun sanan mukaista ja saan nauttia ehtoollista ja kuulla synninpäästön sanat: sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä. http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/cam-joen_sillalta Oheisen linkin  Samuli Siikavirran blogiteksti lohdutti minua eilen suunnattomasti, kun mietin luterilaisen kansankirkkomme tilaa ja surin/suren sitä. Vuosia sitten näin näyn, jossa kirkkomme oli pystyssä oleva raunio, mutta sen juurella vihersi , jotain uutta oli kasvamassa. Kun sitten Luther-säätiön pastori tuli kutsuttana kaupunkiimme ja minutkin Mummi kutsui katsomaan, mistä tässä on kyse, löysin paikan itselleni. Kiitos Jumalalle, että hän ei ole hylännyt eikä hylkää niitä, jotka haluavat kuulla hänen äänensä.

Uskomisen etuoikeus

Kuva
On olemassa kaksi maailmaa, näkymätön ja näkyvä. Näkymätön on todellinen, kestävä, vaikkakin silmiltämme enimmäkseen salattu. Näkyvä täyttää aistimme, jos annamme sen ottaa kaiken tilan. Kuitenkin tämä näkyvä on katoavaa, hetkellistä, vain tätä aikaa koskevaa. Ilman Pyhää Henkeä, ilman uskoa Jumalan Sanaan, Jeesukseen Kristukseen, näkymätön maailma pysyy salassa. Uskon kautta näkymätön tulee todelliseksi ja eläväksi. Puolisoni on vuodepotilas, joka ei voi vaikuttaa tähän näkyväiseen, kuten me terveet. Jumalan armosta hän kuitenkin näkee näkymättömät ja ne ovat hänelle todellisempia kuin näkyvät. Kuuntelemme usein kirjoja ja erityisesti Raamattua hänen kanssaan. Tai minä yritän välillä tilata hyviä hengellisiä kirjoja kuunneltavaksemme. Mutta ne eivät häntä kiinnosta. Niissä ei ole sitä elämää, mikä on Raamatun sanassa. Vain Kalliopohja -kirjan hän on kuunnellut mielellään ja kokonaan, siitä hän piti. Raamattu on kirja, joka puhuu jokaiselle ihmiselle jokaisessa tilanteessa.

Rakkaus

Kiitän Jumalaa, että voin tuntea rakkautta. Tunnen sitä Jumalaa kohtaan, mutta tunnen sitä myös miestäni ja lapsiani kohtaan. Eikä vain heitä, vaan myös heidän perheitään kohtaan. Jumalalta saatu rakkaus pyrkii laajenemaan. Se ei rakasta vain niitä, jotka rakastavat meitä, vaan kaikkia ihmisiä. Siinä Jumala tekee työtään meissä, sillä inhimillisesti meidän on vaikea rakastaa toisin ajattelevia saati meille vihamielisiä ihmisiä. Jos ei ole saanut rakkautta, ei kykene itsekään rakastamaan. Siinä on rakkaus, ei siinä, että me rakastamme Jumalaa, vaan siinä, että hän on ensin rakastanut meitä. Erik Ewalds, edesmennyt sielunhoitaja, terapeutti, pappi, puhuu vielä kuoltuaankin opetustensa ja kirjojensa kautta. Häntä sopii kuunnella. On kohdattava omat sisäiset kipunsa ja tunteensa, että niistä voi parantua ja eheytyä. Sen jälkeen on vapaampi rakastamaankin. Emme tule täällä täysin ehjiksi emmekä valmiiksi, mutta saamme tehdä matkaa, eikä sitä tarvitse tehdä yksin. Jeesus itse kulke

Uusi aamu

Herääminen uuteen aamuun on aina kiitosaihe. Ja vielä suhteellisen terveenä herääminen. Yön levonkin jälleen sain, sekään ei ole itsestään selvyys. Unettomuuttakin minulla on ollut, sen takia ymmärrän jotain unen tarpeesta. Rukouksen keskiössä on tänään perhe, jossa toinen vanhemmista kuoli, toinen on vakavasti sairas. Lasten kohtalo on vielä auki. Herra, kiitos, että niin kuin yksikään hius ei ihmisen päästä putoa sinun sallimattasi, sinä osoitat myös sen, että jotka sinuun turvaavat, eivät joudu häpeään. Joskus Jumalan siunaus ei näy paljonkaan ulospäin. Mutta tämän elämän jälkeen tilanne onkin toinen. Ne, jotka täällä huutavat sinua avukseen, eivät joudu häpeään. Näkyväiset ovat ajallisia, näkymättömät iankaikkisia.

Vapaus kuulla Jumalan sanaa!

Meidän on mahdotonta ymmärtää, kuinka rajan takana ihmiset piilottivat Raamattunsa, kalleimman aarteensa jonnekin lehmien syöttöruuheen, ettei sitä olisi otettu heiltä pois. Tai että jollakin ei ole varaa ostaa vaatteita itselleen, vaikka tarvitsisi, mutta hän on siitä huolimatta halukas ostamaan Raamatun, vaikka se on muutaman kuukauden palkan hintainen. Suomessa vihkiraamatut pysyvät hyllyssä, ellei niitä ole jo viety kirpputorille. Jos käsittäisimme, miten suuri voima ja Elämä on Sanassa, me lukisimme sitä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Jumala itse, kaiken hallitsija ja maan ja taivaan Luoja, puhuu Sanassa ja tekee sen meille eläväksi. Sana synnyttää uskon ja kun usko syntyy, vain Sana kykenee tyydyttämään hengellisen nälkämme. Siihen eivät uskonnolliset seremoniat tai farisealaiset tavat auta, niissä ei ole ravintoa. Kiitos Jumala, sanastasi, jossa saan kuulla äänesi. Auta minua pysymään sinussa, Jeesus, joka on sama kuin sinun Sanasi, että pysyn uskossa sinuun. En tahdo

Kiitän seurakunnasta ja pastorista, Herra!

Luterilainen Mikaelin seurakunta perustettiin vuosi sitten adventtina. Siihen kuuluu tällä hetkellä kolmisenkymmentä jäsentä ja saman verran meitä on messussa joka toinen sunnuntai Vaasassa. Tänään oli piispantarkastus. Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies vieraili seurakunnassamme. Hän jutteli ennen messua meidän hallituksen kanssa, kuusi meitä kuuluu siihen. Myös oma pastorimme Markus Pöyry oli mukana. Messun jälkeen vietimme aikaa kahvipöydässä ja sen jälkeen piispalta sai kysellä ja hän vastaili. Ilmapiiri oli kaiken aikaa lämmin, rakastava, hoitava. Kiitos Jumalalle seurakunnasta, jonka pastori tuntee laumansa.

Kiitoksen kohde on lopulta Yksi Ainoa!

Koskettava kertomus erään nuoren perheenäidin kirjoittamana löytyy http://uusitie.com/kun-on-vaikea-kiittaa/ Ann Voskamp eli perheessä, jossa kiellettiin Jumala sen jälkeen, kun perheen 2-vuotias tytär kuoli. Kirjoittaja näki sen; hän oli 4-vuotias, kun sisko jäi roska-auton alle. Aikuisena Ann kääntyy uudelleen Jumalan puoleen ja hänen kirjansa on syntynyt sitä myötä. Tuo pitänee lukea jossain vaiheessa. Ann kertoo, että lopulta kiitoksen kohde on aina Kristus ja hänen täytetty työnsä. Kääntäen olen huomannut saman asian vihani ja suuttumukseni keskellä. Joskus hyvin turhautuneena en ole keksinyt, ketä oikein syyttäisin ikävyyksistäni. Lopulta olen päätynyt Jumalaan. Niinpä lääkekin vihani sammuttamiseen tulee Jumalalta. Hän kestää raskaan pahan oloni, mutta hän myös ottaa sen pois. Hän antaa kiitoksen tilalle, ennemmin tai myöhemmin. Ann Voskamp kertoo, että Jumalan näkee toisiaan ikään kuin taustapeilistä, myöhemmin, jälkeenpäin. Niin on. Tällä viikolla tapahtui juuri n

Terveys

Useampi otsikkoni viittaa terveyteen. Se on yksi suurimpia asioita, mitä meillä ihmisillä on, terveys, tai sen puute. En ole mikään suuri rukoilija, mutta viime aikoina ensimmäiset ja viimeiset rukoukseni koskevat läheisten terveyttä. Yölläkin saatan herätä ja mielessäni on joku sairastava lähimmäiseni. Puolisoni on sairastanut vakavasti 30 vuotta, joten sairauden läsnäoloon olen turtunut. Kun sitten joku ns. terve sairastuu, se herättää ajattelemaan omaa terveyttäni ja kiittämään siitä. Eräs puhuja sanoi, että meidän ei pidä alkaa ajatella kohtalonomaisesti, että mikään ei muutu vaan uskossa rukoilla tapahtuvaksi asioita, joihin odotamme Jumalalta vastausta. Niin se varmasti on. Huomasin itsessäni tuota ajatellessani, että omat rukoukseni ovat monesti sellaisia, että pyydän vain Jumalan tahdon tapahtumista. Olen reilut 30 vuotta rukoillut palavasti, elävästi, kiihkolla, innolla, uskolla ja omilla voimillani ja joskus varmaan Pyhän Hengen antamallakin kehotuksella mieheni par

Ruokarukous

Kun Jeesus siunasi leivät, jotka jakoi kansalle syötäväksi, hän itse asiassa kiitti Jumalaa, joka antoi leivän! Tämä oli hiukan yllättävää, sillä ainakin itse olen aina pyytänyt siunausta ruualle, jonka Jumala on antanut. Siinäkään ei ole mitään väärää, hyvä näin. Mutta alunperin ruuan siunaus oli Jumalan kiittämistä. Kaikestahan meidän tulisi Jumalaa kiittää ja kyllähän me sitä kovasti opettelememme. Jopa sitä, että kiittäisimme vaikeuksien keskellä ja jopa niistä vaikeuksista. Ennen kuin näin voi toimia, on nähtävä sisäisin silmin kauas eteenpäin. Sinne, mikä ei vielä silmiin näy. On uskottava Jumalaan, joka kääntää vaikeutemmekin meille siunaukseksi ja voitoksi. Kerrotaan miehestä, jolla oli kiukkuinen, paha vaimo. Mies oli nöyrä ja rukoili palavasti Jumalaa ja pysyi vaimonsa rinnalla. Myöhemmin joku tapasi miehen kadulla, miehen vaimo oli kuollut aiemmin. Mies oli humalassa ja elämä oli hunningolla. Ahtaat ajat ovat monelle helpommat kestää kuin ruusuinen elämä. Haasteet