Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.

Kiitollinen Jumalan sanasta

En olisi jaksanut kirkkoon. Itse asiassa kiersin kirkkoa ja rukoilin, jaksanko mennä vai pitääkö palata kotiin. Olin aivan puhki. Menin kuitenkin, kun tapasin kirkkoon matkalla olevan seurakuntalaisen. Oli ilo istua penkissä ja kuunnella ja laulaa ihania virsiä, jouluvirsiäkin. Eniten minua kosketti ehtoollisen jälkeen pastorin antama Sana: Tämä malja on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syntisi on annettu anteeksi, sinun velkasi on maksettu. -Jes 6:7 Kuuntelin tänään myös profetian Suomen kansalle, joka on annettu v. 1984. Se kannattaa kuunnella arvioiden samalla sitä Raamatulla. Se toteutuu, jos se on Jumalasta. https://www.youtube.com/watch?v=QqFxYWw8JHY

Antaessaan saa

Olin eilen ensimmäistä kertaa Vsan Lähimmäisyhdistyksen Joulupussityössä mukana. Kolmisen tuntia Citymarketin aulassa muutamien muiden kanssa ottamassa vastaan ihmisten lahjoituksia. Runsain määrin vapaaehtoisia oli myös Palosaaren srk-keskuksessa pussittamassa ruokia 350 perheelle, jotka ovat pyytäneet avustusta. Olisin mennyt ehkä vielä sinnekin, mutta kuulin, että siellä on riittävästi väkeä työssä. Itku kurkussa, kyynel silmässä otin vastaan ihmisten kasseja, kun he lahjoittivat ruokaa, kahvia, suklaata ja vastaavaa annettavaksi tarvitseville. Suurin osa oli tavallisia ihmisiä, duunareita, opiskelijoita ehkä, nuoria perheenäitejä ja -isiä. Se kosketti kovasti, se liikutti. Ja monet kiittivät sydämestään, että tällaista työtä tehdään, ihmisiä autetaan. Itse tutustuin myös uusiin ihmisiin yhdessä toimiessamme. Siitä olin hyvin iloinen. Mukavia, tavallisia ihmisiä, jokaisella oma tarinansa, joita me jaoimme jonkin verran, kun aikaa oli. Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme

Ystävyyden lahja

Päivän kiitosaihe on ystävän luona vietetyt tunnit. Leivoimme yhdessä pari kaakkua ja torttuja. Söimme ja kahvittelimme yhdessä. Makoilimme kumpikin sohvallamme, juttelimme, rukoilimme. Kiitimme tästä päivästä ja kerroimme ilomme ja huolemme Isällemme, joka on taivaassa. Paluumatkalla poikkesin avannolle. Nyt kotona, kiitollisena ystävästä, yhteisestä uskosta, ilosta ja hyvästä mielestä. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti! -Psalmista 30

Aiheita ei puutu

Kiitän aamun kajosta. Jo tiedosta, että uusi päivä koittaa, vaikka valoa ei aivan vielä näy. Kuten luotan vuodenaikojen vaihtumiseen, luotan uuden päivän koittoon. Joulunaika on suloista aikaa. Toki siihen liittyy paljon stressiä, vaikka sitä yritänkin kartella. Myös halu jakaa ja antaa lisääntyy, kun itse saan kokea niin paljon hyvyyttä sekä ihmisten että Jumalan taholta. Vaikka Jumalahan kaiken lopulta vaikuttaa, antamisen, jakamisen, hyvyyden ja ilon. Kiitän tänään iloni lähteestä, Jeesuksesta. Se on lähde, joka ei ehdy. Jeesus on antanut minulle silmälasit, Pyhän Hengen kirkastamat, ja hän antaa ne jokaiselle, joka antaa pestä itsensä puhtaaksi Jeesuksen verellä ja uskoo syntinsä anteeksi. Maalliset lahjat tulevat ja menevät. Jumalan lahja, Jeesus Kristus ja syntien anteeksiantamus kestää rajankin yli. Siihen turvaan tänäänkin.

Uusi joululevy

Kuva
Tilasin lähetyshiippakunnasta luterilaisia adventti- ja jouluvirsiä. Upea pianosäestys laulujen välissä ja lopussa yksi Lisztin kappale soitettuna. Miesääni laulaa virret ja säestys taustalla hiljaisena. Hoitavaa, rauhoittavaa! Levyä voi tilata www.lhpk.fi (15e +2e postikulut/levy) Joka vuosi ilmestyy runsaasti uusia joululauluja ja entisiä sovitettuna. Monet lauluista vaan ovat täysin satuja ja unelmointia, niistä puuttuu kokonaan joulun sanoma. Sen takia arvostankin tätä levyä erityisesti. Kyyneleet nousivat aamulla silmiini, kun kuuntelin levyä, kynttilä lepatti pöydällä. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen. Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,

Jumala on hyvä

Siitä olen nyt juuri kiitollinen, että olen Jumalan lapsi. Vaikka pimeyden voimat riehuvat ja tuovat sekasortoa, vihaa ja kaikkea pahaa ihmisten keskelle, on olemassa turvapaikka. Herran nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan. Näin sanotaan jossain psalmissa. Seison tuolla kalliolla Jumalan Sanan varassa ja pysyn pystyssä. Pimeässäkin laaksossa Jeesus on kanssani, sillä hän on Sana, joka tuli lihaksi, kuoli ristillä syntieni puolesta ja valmisti haavoissaan minulle turvapaikan Isän luona taivaassa. Kun omistaa tällaisen perinnön, on rikas, ikionnellinen ja turvassa! Alla oleva julkaisu on paras kannanotto väkivaltaisuuksiin Pariisissa ja missä tahansa. Kirjoitus tuntuu aluksi hurjalta, mutta kyseessä on kirje Jumalan vastustajalle, Saatanalle. https://www.kotimaa24.fi/voi-saatana/#.VkhAIQ5g4ek.facebook

Liikettä kinttuun

Kuva
Kävelin eilen kaksi pitkää lenkkiä! Yhteensä noin 20 km. Aamulla Vaasan Kävelijöiden kanssa, illalla yksikseni. Kiitän Jumalaa, että parisen vuotta sitten hankkimani pohjalliset kenkiin pitävät jalkani kivuttomina. Sitä ennen vaivaisenluu aiheutti kipua niin että en olisi voinut enää lenkkeillä. Nyttemmin siitä ei ole mitään vaivaa! Ei tule liioin hankittua liian pieniä kenkiä, koska pohjallisten on aina mahduttava kenkiin. Tervemenoa korkkarit! No, sellaiset ovat juhlakenkiä, ja juhlat ovat harvinaisia. Olen lenkkikenkäihminen. Hyvä mieli makeista yöunista, eilisen kävelystä, uudesta aamusta ja päivän tuomista mahdollisuuksista.

Valoa yössä

Kuva
Elämän mielekkyys. Mistä se  oikein tulee? Se, että jaksaa aina uudestaan tiskata, pyyhkiä pölyt (edes joskus), siivota ja nousta ylös vuoteesta. Samoja juttuja päivästä toiseen. Usein tätä pohdin. Ehkä se on tullut mieleeni, kun elämä on välillä ollut niin raskasta, että on tuntunut ylivoimaiselta kaikki tällainen. Ja sitten kuitenkin juuri tämä tavallinen arkinen tekeminen on sitä parasta ja iloa tuottavaa puuhaa, kun siihen saa voimat. Tie vie eteenpäin, yhdessä kulkien matka joutuu Viime päivien väsymyksestä (pimeyskö, syksykö?) huolimatta olen kokenut sisäistä iloa jokaisena päivänä. Nimenomaan sisäistä. Pyhä Henki minussa iloitsee Jeesuksesta ja antaa toivon, että valo on olemassa, se lisääntyy päivä päivältä. Kun kovat ajat koittavat, Jeesus antoi neuvon: Kun nämä alkavat tapahtua, nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä. Luuk 21:28 Tämä on hyvä sana. Tähän palaan lähes päivittäin.

Koti on tärkeä!

Kuva
Olin 12 päivää pois kotoa yhteen pötkyyn, se on pisin aika moneen vuoteen. Kun palasin, näin uusin silmin kotimaan kauneuden, kuulauden ja avaruuden. Myös koti tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Kaipuu, joka on aina sydämessäni, johtuu varmasti taivasikävästä. Kun Jeesus asuu sydämessä, ei täällä maan päällä ole koskaan täysin tyydytetty olo: jotain puuttuu aina. Se ikävä on päästä kotiin. Kaunis luonto kertoo Luojastamme Arvelen, että dementoitunut ihminen etsii sen takia aina kotiaan. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin on aina ollut, hän ei tunne sitä, vaan haluaa päästä kotiin. Siihen asti voimme tehdä kuten Saarnaaja sanoo luvussa 3:   12. Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Ja uskokaamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin voimme iloita vapaudesta jo nyt!

Alituiset pidot

Kuva
Tänä iltana olen erityisen kiitollinen. Olen ollut huonovointinen reilun viikon, mutta tänään pääsin toisen kerran hierojalle ja sen jälkeen oloni kohentui. En ole yli viikkoon voinut käydä mökillä, koska en ole kerta kaikkiaan jaksanut. Aamullakin tuntui vielä mahdottomalle ajatus nurmikonleikkuusta tai muusta. Mutta hieronnan jälkeen tunsin jaksavani. Ehkä ylitin taas voimani, se on minulle tyypillistä. Joka tapauksessa en vain hoidellut nurmikkoa talvikuntoon vaan tyhjensin ja pesin monen monta isoa kukkaruukkua järvessä, kuivatin ja laitoin varastoon. Sulatin jää-pakastekaapin ja mitähän vielä! Auto pelakuita pursuten ajelin onnellisena kotiin. Autuaita ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat  - en tiedä oliko tämä sellainen, mutta olen minä kiittänyt taivaallista Isääni!

Metsään haluan mennä nyt!

Mustikkametsä on yksi mieluisia paikkoja minulle. Asiat, joista on hyviä muistoja, alkavat merkitä yhä enemmän iän lisääntyessä. Lapsuudenkodissani kävimme yhdessä mustikoita poimimassa. Samaa olen tehnyt omien lasteni kanssa. Tosin poikani mukaan kolmen kenkuimman tekemisen joukkoon kuului muun muassa mustikoiden poimiminen! Sarjaan kuului lisäksi mattopyykki, mutta kolmatta en muista. Enpä tainnut itsekään rakastaa lapsena kyseisiä asioita samassa määrin kuin nykyisin. Jospa lasteni mieliasiat muuttuvat myös iän myötä. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti. Tietysti vain tietyissä paikoissa. Luontoa pitää oppia tuntemaan. Suuri ilo on könytä metsästä täyden mustikkaämpärin kanssa kotiin, jäsenet väsyneitä mutta sangen tyytyväisenä kättensä työhön. Metsässä tulee hoidetuksi. Luonto hoitaa salatulla, hiljaisella tavallaan. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutama reissu mustikoiden syntysijoille. Tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme ty

Paljon on aihetta...

...lapsella kiittää, minullakin, tänäänkin. Sama kiitosaihe kuin viimeksi. Iso nurmikko saatiin ajetuksi, vaikka sade uhkasi ja satoikin juuri ennen leikkaamista. Meinasin soittaa apumiehelleni, että jätetään ensi viikolle, ei onnistu, kun sataa. Mutta enpä soittanut ja työ sujui hyvin, kun nurmikko ei ollut ehtinyt kasvaa liian pitkäksi. Toinen kiitosaiheeni on onnistuneet naistenpäivät. Odotin ehkä viittä naista, sekin olisi ollut riittävä määrä. Mutta naisia tuli lisäkseni 10. Vietimme iltapäivän mökilläni. Kellään ei ollut kiirettä. Olo oli leppoisa, rukousaiheita oli paljon ja kaikki tuntui sujuvan Jumalan johdatuksessa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Psalmista 27

Pihatyöt ennen sadetta

Kuva
Jälleen tänään saimme mökillä ruohot leikatuksi ja sen jälkeen tuli ankara sade ja ukonilmakin. Näin on tapahtunut joitakin kertoja. Ikään kuin Jumala olisi järjestänyt sopivan välin, jolloin työ onnistuu ja johdattanut tekemään sen silloin. Se tuntuu ihmeelliseltä minusta. Joku toinen ei näkisi siinä mitään ihmeellistä, puhuisi sattumasta. Mutta ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin, on Hilja Aaltonen aikoinaan kirjoittanut. Niin se on. Minun aikani ovat hänen kädessään.

Päiväunet

Kuva
Nukahdan äärimmäisen harvoin päivällä. Tänään kuitenkin tein sen. Pistin kirjan sivuun, kun niin väsytti ja annoin unen tulla. Usein olen sen verran kierroksilla, etten muka malta tai ehdi nukahtaa. On kiireitä olevinaan. Mutta tuollaisen univartin jälkeen olo on uudistunut ja raukea. Tuntuu hyvältä. Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa.. . 1 Tim 1:12 Lepohetki mökillä eräänä päivänä töiden jälkeen

Uusi aamu, uudet voimat

Eilisiltana olin hyvin väsynyt, päivä oli ollut monivaiheinen ja mukava. Toivoin kovasti saavani nukutuksi. Niinpä heräsin kiitollisella mielellä ennen seitsemää tarpeeksi nukuttuani, hyvällä, kiitollisella mielellä. Lutherin rukous: Rakas Herra Jumala, haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen, mitä sinä annat minulle. Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin kuin suuriin rikkauksiin. Saan sukulaisia vieraakseni mökille. Tämän yön nukuin kotona, mutta pian lähden ajamaan sinne. Yksinäisyyden ikävä, jota alkukeväällä koin voimakkaasti mökillä, on menettänyt voimaansa. Tulen mökiltä pois aina kun yhtään siltä tuntuu. Onneksi siihen on mahdollisuus. Isä meidän -rukous on nykyisin usein sydämessäni ja rukoukseni. Herran omiin sanoihin voi luottaa.

Järisyttävää

Suviseurat Vaasassa on varmasti suuri siunaus kaupungillemme. Lauantaina oli 77 tuhatta ihmistä seurapaikalla. Tänään on vuokrattu lisätilaakin autoille, sillä kaunis päivä tuonee vieläkin lisää ihmisiä paikalle. Siellä missä julistetaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta on Pyhä Henki läsnä tekemässä työtään ihmisten sydämessä. Kiitos siitä, että tätä sanaa on kuultu ja kuullaan kaupungissamme. Kiitos Jumalalle tämänkin aamun jumalanpalveluksen hyvästä saarnasta. Kiitos, kiitos hyvä Jumala! Eilen olin tyttären kanssa seuravieraana minäkin, vaikka vanhoillislestadiolaisuus ei olekaan minun hengellinen kotini. Mutta on vain yksi Jeesus, joka pelastaa jokaisen, joka häneen turvautuu.

Mökkikesää

Kuva
Elämäni on ollut aika lailla mökin ympärillä pyörivää. Olen ihmeissäni, kun voin aamuisin pulahtaa uimaan ilman, että kävelen ensin pari kilometriä päästäkseni veteen. Kasvejani voin kastella nostamalla vettä järvestä, sekin on ihmeellistä. Kesken töiden tulee hiki, monesti on painostavaa, vaikka kesä onkin ollut kolea ja sateinen. Voin tuosta vaan käydä uimassa ja sen jälkeen oloni onkin taas virkeä ja piristynyt. Tänään olen kotona kuitenkin. Saan Suviseuravieraita pariksi yöksi kotiini, sukulaisia, kummitytön perhettä. Mukavaa. Tosin olen aika väsynyt, kun juuri tällä viikolla minulla ei ole autoa, ja mökkimatka on kuitenkin lähes 20 km. Mutta olen päässyt sieltä käymään kotona ja sairaalassa ystävien kyydissä tai viimeksi eilen liftasin. Pyörälläkin pääsisi, mutta jotenkin en pidä pyöräilystä. Kävelen mieluummin, eikä silloin kuljeteta juomavettä tai muuta tavaraa paljonkaan mukana. Kiitollinen mieli on joka tapauksessa Herran hyvästä huolenpidosta. Blogitekstini kuvaa

Mökki

Kuva
Olen saanut kesäksi mökin käyttööni. Aluksi se herätti hirmuisesti yksinäisyyttä minussa, sillä lapsemme ovat perheellisiä ja heillä on omat juttunsa, mieheni puolestaan makaa sairaalassa. Nyt alan tottua mökkiin. Nukun kuin tukki mökin hiljaisuudessa! Parasta ehkä on se, että pääsen aamutuimaan ja iltamyöhään uimaan järveen. Säällä kuin säällä teen sen, vaikka joskus on vähän viluinenkin olo. Sen jälkeen, kun olen uinut, ei enää ole kylmä, sillä veri alkaa kiertää ja koko keho herää ja piristyy. Saan myös vaihtelua seilaamalla kodin ja mökin väliä. Koska olen toimellinen ihminen, tarvitsen kunnollista tekemistä. Sitä saan tämän mökkielämän myötä. Kiitän Jumalaa, kiitän mökin omistajia!

Tapaamisia

Kuva
Päivän kiitoksenaihe on ne monet kohtaamiset, joita tänään tapahtui. Iäkäs ystävä oli käymässä kesäasunnoltaan kaupungissa ja soitti, ehtisinkö tulla tapaamaan häntä. Pian ajelin hänen luokseen ja vaihdoimme kuulumisia pitkän ajan jälkeen. Lopuksi pidimme polvirukoukset ja siunasimme toisemme. Oli siunattu hetki.  Sade ulkona palatessani ikään kuin toi virvoitusta rukouksemme päälle, vaikka onpa tuota sadevirvoitusta saatu turhan runsaasti näinä viikkoina. Kotiin tultuani sain tyttären sekä hänen tyttärensä vieraakseni muutamiksi tunneiksi. Sain tutustua jälleen lapsenlapseeni lisää ja jutella tyttären kanssa, mikä on aina antoisaa. Illansuussa vierailin erään seurakuntalaisemme perheessä, jossa nuorilla oli valmistujaisia ja lakkiaisia viikonloppuna. Siellä oli muutama muukin vieras. Kiva oli käydä ensi kertaa tuossa kauniissa kodissa. Iäkkään ystävän kautta sain erityisiä terveisiä taivaallisista, niin koin. Sain muistutuksen ruveta lukemaan Raamattua enemmän ja rukoi

Kesä!

Kuva
Meillä on odotuksemme kesän suhteen. Sen pitäisi olla lämmin ja aurinkoinen, ainakin viikonloppuisin ja mahdollisen lomamme ajan. Muuten kesä ei ole kesä. Niinkö on? Jos asennoidumme kesään siten, että valo lisääntyy, lunta ei yleensä enää ole, usein tarkenee ilman takkia ja välillä joutuu käyttämään jopa aurinkolaseja, kesä tulee varmasti! Alkukesällä erityisesti valoisat illat, yöt ja aamut ovat kirkkaita ja kuulaita, enimmäkseen. Ja kun sataa, niin silloin sataa. Vaihtelevat vuodenajat ovat rikkaus meille suomalaisille. Iso kiitoksenaihe! Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi, kaikki päivät maailman loppuun asti. Näin sanoo Jeesus meille.

Hiljaiseen paikkaan levähtämään vähän

Kuva
  Olen saanut kesäksi itselleni hiljaisen paikan, jossa voin levätä. Nautin siitä. Mietin myös, mitä Herra tahtoo minulle puhua tämän levon ja hiljaisuuden kautta. Vielä en sitä tiedä, mutta ymmärrän, että hän on antanut minulle lahjan. Rikas elämä ei ole sitä, että omistaa paljon. Elämän rikkaus on jotain muuta. Eräs lähetystyöntekijä, Stubb nimeltään, antoi elämänsä aikana mielettömän paljon varoja evankeliumin levittämiseen. Hänen käsiensä kautta kulkivat valtavat rahavarat. Kun hän kuoli, hänelle ei jäänyt yhtään rahaa. Kulunut lusikka, nappi taskun pohjalla. Siinä suunnilleen kaikki. Mutta hänellä oli varmasti lepo ja rauha Herrassa. Kiitos Herralle tästä levon ajasta, elämän rikkaudesta. Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät. -Joh 13:7

Palvelua saadaan

Kuva
  Aamun kiitosaiheeni on se, että voin pian kipaista hammaslääkäriin ja saan hoitoa hampaaseeni, joka sitä vaatii. Valitamme paljon ja monesti aiheestakin, että palvelut ovat hitaita eivätkä pelaa. Mutta sittenkin: yhteiskuntamme tarjoaa paljon palvelua, josta jossain päin maailmaa ei ole mitään tietoa. Myös puolisoani hoidetaan vuodeosastolla. Jossain maissa omaisten pitää olla koko ajan sairaalassa mukana, ruokkia ja huolehtia sairaasta. Eipä sillä, etteikö siinä ole jotain perin inhimillistä, että ollaan lähellä sairasta. Läheisiäänhän potilas kaipaa. Mutta asiain näin ollen kiitän, että Jumala on siunannut maatamme ja kansaamme monilla asioilla. Rukousaiheemme olkoon uuden hallituksen toiminta kansamme parhaaksi. Koska olemme kansana luopumassa kovaa vauhtia Jumalan sanan tuomasta siunauksesta, ei Jumala myöskään voi siunata meitä kuten hän tahtoisi. Herra ole meille armollinen, anna Pyhä Henkesi johtamaan päättäjiämme ja meitä kaikkia. Anna herätys kansallemme ja uudista

Elämä kantaa

Kuva
Minulla on tänä kesänä ensi kertaa mökki käytössäni. Näen tässä Jumalan johdatuksen niin kuin tietysti kaikessa. Nyt juuri oli aika ja tilaus mökille, vaikka itse olisin ajatellut toisin. Olisin mielestäni tarvinnut mökkiä silloin, kun lapset olivat kotona. Juuri tänä kesänä jokaisella nuorellani on niin paljon muuta, että mökki on käytännössä vain minua varten. Otan sen lahjana Jumalalta. Mökkinaapurini, yläkerrassa asuva Lahjalla on toinenkin puoli, jonka vain itse tunnen. Sen kautta joudun kohtaamaan yksinäisyyteni uudella, kipeällä tavalla. Olen joutunut pois turvalliselta mukavuusalueeltani, jossa osaan käsitellä yksin elämistäni mieheni asuessa käytännössä sairaalassa jo vuosikymmenet. Nyt on tämän aika, Jumala sen tiesi. Syksyllä tai myöhemmin itsekin ehkä ymmärrän paremmin. Kiitos Jumala, että olet kanssani muutoksissa! Sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.

Kiitän autosta

Kuva
Vähän lapsellista kiittää autosta äitienpäivänä, mutta kiitän kumminkin. Olin reilun 200 km päässä äitiä ja sukua tapaamassa ja sinne on kaikista helpointa mennä autolla. Junalla mennen pitäisi jonkun kuitenkin hakea aika kaukaa autolla, joten hienoa, että pääsen itse autolla perille asti. Kesäkelillä ajaminen on mukavaa. Tiet sulat ja autoni ei temppuillut yhtään. Pelkoni on laantunut kolarin jälkeen enkä pelkää koko aikaa, että kohta jotain kolahtaa tai auto leviää. Sain flunssan, tai se paheni reissulla, joten senkin takia olen ylen tyytyväinen, että sain reissuni tehdyksi. Kiitos Jumalalle hyvästä huolenpidosta, kiitos äitiydestä, kiitos lapsista, jotka hän on minulle antanut ja joista on minulle paljon iloa ja kiitollisuuden aihetta! Mooses-lapsi, josta Jumala piti huolen

Vuosi espanjan opiskelua

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!

Messussa

Kuva
(nettikuva) Oi, mikä ilo oli päästä kahden viikon jälkeen taas messuun! Markus Pöyry opetti saarnassaan omastatunnosta. Omantunnon ääni ole sama kuin Jumalan ääni. Omatunto heijastaa sitä, mitä sinne "syötetään". Hän käsitteli asiaa monipuolisesti. Markus kertoi naisesta Malesiassa, joka vapautui kuultuaan saarnan Jeesuksen verestä. Ehtoollisessa nautitaan Jeesuksen ruumis ja veri ja veressä on syntien anteeksiantamus. Ehtoollisella kävijän synnit annetaan anteeksi ja hänet pestään puhtaaksi. Sen lisäksi se, mitä hänelle on tehty väärin, myös pestään puhtaaksi, pyyhitään pois. Naista oli käytetty hyväksi ja hän oli kokenut itsensä likaiseksi eikä sen takia mennyt koskaan ehtoolliselle. Nyt hän ymmärsi, että ehtoollisessa Jeesuksen veri puhdistaa hänet. Naisen elämä oli tyystin muuttunut hänen kuultuaan tästä.Se oli riemullista kuultavaa, en sitä itkemättä voinut kuunnellakaan. Voit kuunnella saarnan osoitteesta www.lhpk.fi/saarnat

Vertaistukea

Kuva
On suloista lukea tai kuunnella ihmistä, jolla on samat arvot ja näkemykset kuin itsellä. Se vahvistaa ja rohkaisee. Juhana Pohjolan saarna viime pyhältä hoitaa tällä hetkellä. Se löytyy www.lhpk.fi -sivulta ja sieltä saarnoista. Samoin Juha Vähäsarjan päivän tekstit puhuvat sitä kieltä, johon sisimpäni sanoo aamen. Lupaus kantaa, 28.4. hän siteeraa Jer 17:14: Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän! Ylistän sinua, Jeesus, että minun ei tarvitse enää yrittää parantaa itseäni synnin vaivasta tai sairauksien tuskasta. Kiitos, että saan olla rakas lapsesi vaikka en parantunutkaan vaivoistani. Armo riittää minulle, siinä on enemmän kuin tarpeeksi. Syntini ovat anteeksi annetut, olen saanut levon täydellisyyden tavoittelusta ja terveyden perässä juoksemisesta. Enää ei tarvitse pelätä. Tiedän, että kerran tulen olemaan täysin terve. - - jne.

Sadepäivä

Kuva
Sadepäivä voi masentaa, varsinkin jos sateita jatkuu pitkään. Aurinkoisten päivien välissä sen sijaan sadesää suo lepoa. Voi olla sisällä, ei tarvitse ulkotöihin, saa ollakin vaan. Kiitollisella mielellä olen, sillä minulla on monta erinomaista kirjaa luettavanani. Niistä saan eväitä jokaiseen päivään ja alankin aamuni niitä ja Raamattua  lukemalla. Aamukahvit ja jotain syötävää samalla. Mieheni luokse menen iltapäiväksi. Varmaan voimme viettää aikaamme taas parvekkeella. Vaikka ei ole kovin lämmin, peittojen kanssa lasitetussa tilassa pärjäämme hyvin. Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaamme siitä.

Juokseminen sujui

Kuva
Olen tehnyt puolen tunnin juoksulenkkejä muutaman kevään aikana. Muutoin olen juoksaissut pari kilometriä avannolle ja sieltä takaisin. Tänä iltana tuntui, että voisin juosta vähän pitemään ja tein reilun tunnin lenkin. Olin tietysti poikki sen jälkeen, mutta jonkinlainen itseni voittaminen se oli. Hyvä mieli seurasi. Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa - Jopa juosta, vaikka en ole sitä harrastanutkaan nuorena. Aamun kävelylenkiltä meren rannasta

Lohdutuksen tarve jokaisella

Kuva
Miten paljon meistä kukin tarvitseekaan hyvää, hoitavaa sanaa ja usein! Aina ei ole ihmisiä niitä sanomassa, emmekä osaakaan toisiamme lohduttaa niin kuin toivoisimme. Jumalan sana on lähellämme, ja jos sitä luemme ja kuuntelemme, se tulee myös sydämeemme asumaan. Sana on Jeesus itse. Hän saattaa muistuttaa hädän hetkellä Pyhän Henkensä kautta puhumalla sitä sanaa, joka on kirjoitettu Raamattuun. Janatuinen kirjoittaa: Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. -Luuk 4. luvusta Jeesuksen puhetta Jo ensimmäisessä saarnassaan Jeesus ilmoitti, keitä varten hän oli maailmaan tullut: ei rikkaita ja onnistuneita, vaan köyhiä ja kärsiviä. Juuri siksi Jumalan on täytynyt tehdä sinustakin köyhä ja kärsivä, että sinulla olisi korvat kuulla hänen Poikansa saarnaa . - Jää lähellemme, 21.2. teksti

Kirjat kiitoksen aihe

Kuva
Harva asia lienee itsessään pelkästään pahaa. Kuten meissä ihmisissäkin on jokaisessa jotain hyvää, niin on useimmissa kirjoissakin. Tänä aamuna nautin palasia Mailis Janatuisen Jää luoksemme -kirjasta, jossa hän käy läpi Luukaksen evankeliumin ja selittää jakeita vuoden jokaiselle päivälle. Israelilaiset hävisivät Kiusaajalle joka kerta erämaassa, Jeesus voitti tämän joka kerta. Tästä voitosta me pääsemme osalliseksi. Voiko suurempaa voittoa ollakaan! "Seisoessaan Saatanan kiusattavana Jeesus seisoi siinä sinun Sijaisenasi ja vastasi hänelle sinun puolestasi: `Kirjoitettu on!` Hänen vastaukseensa sisältyy ratkaisu kaikkiin maailman kiusauksiin - myös sinun kiusauksiisi. Kirjoitettu on! Raamattu kertoo, mikä on syntiä. Sitä ei sinulle kerro paholainen eikä yleinen mielipide." -18.1. päivän tekstistä lainaus. Jeesus vastasi: `On kirjoitettu: `Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella. ` -Luuk 4:8

Uusi päivä

Kuva
Eilinen oli rankka päivä minulle. Illan katsoin vaaliohjelmaa ja menin nukkumaan puolen yön jälkeen hyvin väsyneenä. Sain unen, ja kiitän siitä. Jokin aika sitten en jaksanut nukahtaa, jos olin liian poikki. Nyt vähän aikaa makoiltuani uni voittaa. Unettomat ihmiset tietävät, mikä onni on saada nukkua yönsä hyvin! Sen takia minäkin olen useamman kerran tästä kirjoittanut. (nettikuva) Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, annat minun asua turvassa. -Ps 4:9

Väsyttää

Kuva
Flunssan jälkitilaa vai mitä, mutta veto on poissa. Minä, joka rakastan leipomista, suunnittelen kaupan tarjoamisia illalla saapuville ystäville. Kiitosaiheeni on tänään se, että saan olla levossa, kun väsyttää. On omaa tilaa ja aikaa, jos vain ymmärrän sitä järjestää. On ystäviä, sukua ja perhettä, joiden puolteen voin kääntyä. On seurakunta, joka kantaa ja jossa saan raamatullista opetusta ja jossa meille opetetaan Jeesuksen tuntemista ja häntä ristinaulittuna. Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumala

Kyky omaksua uutta

Kuva
Olen hyvin kiitollinen, että olen vaivatta oppinut käyttämään älypuhelinta. Turhaan pelkäsin sen hankkimista. Syynä oli juuri se, että epäteknisenä ihmisenä opin huonosti uusia asioita. Nukun nykyisin tarpeeksi ja ilman melatoniinia jopa. Näen pikkuhiljaa tapahtuvan eheytymistä ja parantumista. Toisaalta esiin pulpahtaa piilossa olleita asioita, jotka ovat vain odottaneet käsitellyiksi tuloa. Kaikki tapahtuu Jumalan hyvässä aikataulussa. Kun on voima ottaa työpöydälle uusi hoidettava asia, se tapahtuu. Haluan kasvaa ihmisenä, haluan luottaa elämän kantavan minua kaikkina aikoina. Jumalan armossa on minulle kyllin.

Uutta elämää

Kuva
Olen kasvattamassa samettiruusuja mökille kesän iloksi. Niiden kasvamista on ilo seurata. Noin 30 vuotta sitten olen viimeksi kai niitä kasvattanut. Turussa asuessamme istutin samettiruusuja parvekelaatikkoon. Silloinkin olin ilmeisesti kylvänyt runsaalla kädellä siemeniä, sillä osan taimista vein avomaalle. Siellä ne vasta kukoistivatkin, vapaudessa! Niihin kasvoi kymmeniä kukkia. En löytänyt kuvistani samettiruusua, mutta tässä eräs kesäinen pihakukkani menneiltä vuosilta. Kylväkää kaikkien teitten varsille, sillä ette tiedä, tämäkö vai tuo kantaa satoa. -Tähän tapaan Sana kehottaa tekemään!

Olemisen onnea

Kuva
Mitään erityistä ei tähän päivään ole liittynyt, mutta olen onnellinen. Kävin mieheni luona sairaalassa, olin vajaa kolme tuntia. Olen tyytyväinen, kun näen hänet virkeänä, pirteänä ja onnellisena. Silloin olen sitä itsekin. Mielelläni olisin käynyt avannolla, mutta kun pohdin asioita, on pakko tunnustaa, etten ehdi kaikkea mitä tahtoisin. Kaupassa oli käytävä ja sairaalaan halusin mennä. Jotta en koko ajan lentäisi, avanto oli jätettävä. Saunaan menin kaikessa rauhassa ja sen jälkeen olen lukenut romaania ja syönyt. Siis vaan tavallista olemista ja elämistä, elämän onnea arjessa. Mikä on ihminen, että häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? -Ps 8:5

Ystävätapaaminen

Kuva
Sovimme kerran kuussa kohtaamisen hyvän ystävän, kun hän on kaupungissa käymässä. Tänään on se päivä. Jo eilen iloitsin mielessäni, kun muistin asian. Näin on myös, kun on raamattupiiri tai erityisesti messu edessä. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: `Menkäämme Herran huoneeseen.` Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem. - - Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille. Ne menestyvät, jotka sinua rakastavat. Rauha olkoon muuriesi sisällä, olkoon onni linnoissasi. Veljieni ja ystävien tähden minä sanon: olkoon sinulla rauha! Herran, meidän Jumalamme huoneen tähden minä tahdon etsiä sinun parastasi. -Psalmista 122

Hyvä romaani

Kuva
Yksi elämän mukavia asioita ovat kirjat. Kun saan käsiini sellaisen, joka antaa ajatuksia tai toisinaan vaan johdattaa mielen kevyempiin asioihin kuin sen hetkinen tilanteeni, olen iloinen. Eilen luin Steelin kirjan Matka. Se kertoo naisesta, jonka isä hakkasi äitiä ja joka itse valitsi miehen, joka hakkasi häntä. Tästä päästyään hän kuvitteli löytäneensä erilaisen: tämä oli pelkästään hyvä. Vähitellen naisen silmät avautuivat. Silmiä aukaiseva kirja itsellenikin. Kirja ei ole hengellinen, mutta meidän ihmisten raadollisuudesta kertova. Sehän piti lukea alusta loppuun yhdellä lukemisella (vajaa 400 sivua).

Lähiomaiset

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että lapset ovat löytäneet puolison itselleen ja olemme saaneet jo lastenlapsiakin. En ole enää kenenkään heidän lähiomainen. Harva tulee kai ajatelleeksi noita lähiomainen-asioita, mutta minä olen ajatellut paljon. Olen mieheni lähin omainen. Monesti olen miettinyt, kenet laitan lähiomaiseksi, kun lähden matkalle. Jonkun lapsista, puolisoon on turha ottaa yhteyttä, kun hän ei voi puhua eikä liikkua. Lapsista ei ole enää sitä huolta, mikä oli, kun he asuivat vielä kotona ja olivat ammattia ja elämäntoveria vailla. Nyt voin siunata heitä ja auttaa, kun he pyytävät. Saan elää omaa elämääni, voin "hankkia oman elämän". Näin on tarkoitettu, näin on hyvä. Matka jatkuu, polku vaihtelee, levähdyspaikkoja löytyy. Hyvä Jumala pitää siitä huolen.

Kiirastorstaina ehtoolliselle

Kuva
Koko aikuisikäni olen pitänyt tärkeänä päästä ehtoolliselle kiirastorstaina, niin myös tänään olen menossa. Armonvälineiden kautta pysymme uskossa, uskomme kasvaa. Näitä välineitä ovat Jumalan sanan lukeminen ja kuuleminen, ehtoollinen ja tietysti kaste. Jonas Lagus kirjoittaa: Ehtoollista nautit ilman järjen juonitteluja, niin usein kuin sitä tarvitset vahvistuaksesi suuressa heikkoudessasi ja puutteissasi. s. 213 "Evankeliumin ääni"

Yleisesti ottaen kiitosmieli

Mietin, mikä tänään eniten ilahduttaa, mutta en keksi vain yhtä asiaa. Niitä on useita: - jaksoin käydä kaupassa, minulla oli rahaa ostaa ruokaa - yskänlääkkeeseenkin oli varaa - minulla on auto, jolla voin mennä asioille, kun olen huonokuntoinen - on perhe, on ystäviä - vaikka olen flunssainen, voin tehdä monenlaista - flunssan takia saan olla vaan kotona ja levätä - on tulossa kristikunnan suuri juhla, pääsiäinen, ja minä saan juhlia sitä, koska minun Vapahtajani ei ole vain kuollut puolestani, vaan on noussut kuolleista ja sen takia minullakin on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä. Ei hän ole täällä. Hän on noussut kuolleista, niin kuin hän sanoi.         Matt 28:6

Syvälliset kirjat

Kuva
Viime yönä jouduin valvomaan kurkkukivun takia, mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Valvoessani luin Watchman Neen erinomaisen hyvän kirjan Sielun piilevä voima. Nee kuoli 1972 vuonna 69-vuotiaana vankilassa, jossa oli ollut parikymmentä vuotta. Neetä vihattiin, sillä hän oli totuuden torvi, joka ei suostunut kompromisseihin. Nyt jos koskaan tämän kirjan sanoma on ajankohtainen. Jouko Nieminen puhuu ja kirjoittaa hyvin samantapaista asiaa. Häntä voi kuunnella esimerkiksi osoitteesta: https://www.youtube.com/watch?v=6PPjlPwT2hU Tässä vielä eräs aukeama kirjasta Sielun piilevä voima. Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana ja näet lukea:

Älypuhelin

Kuva
Sain pari päivää sitten lahjaksi lapsilta uuden kännykän ja sitä opettelen käyttämään. Luulin, etten osaa käyttää sitä ollenkaan. Yllätyin, kun selviän sen kanssa, vaikka en toki paljonkaan siitä ymmärrä. Kaikki uusi, minkä voin oppia, on sekin lahjaa! Ei ole itsestään selvää mikään. Toivon, että voisin oppia elämäni loppuun asti uusia asioita. Ennen kaikkea sitä rukoilen, että voisin olla kuin se mies, jolla oli joka päivä sama kysymys lähetystyöntekijälleen: Mitä uutta oppia Jumalasta tänään?  Ja että oppisin jotain uutta Jumalasta joka päivä. Katsokaa: minä teen uutta! Nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.         -Jes 43:19 

Lepo on lahjaa

Eilen jo oireita, yöllä heräilin kurkkukipuun ja aamulla päänsärkyyn. Flunssa alkoi jyllätä. Senpä takia olen kiitollisella mielellä, että minulla on mahdollisuus levätä, kuunnella saarnoja ja opetuksia, parannella itseäni Herramme hyvässä seurassa kaikessa rauhassa. Tämä virsi soi sydämessäni: 307 Kiitos olkoon Jumalalle            Toisinto Savosta / Armas Maasalo 1937   1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. 4. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitos virtemme. 5. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell' ei a

Parantuminen Hänen siipiensä alla

Kuva
Vähitellen eheydyn, parannun, palaudun nopeammin. Tultuani reissusta kotiin eilen olin tapani mukaan aivan hajalla, kuin piesty. Hetkeen en tiennyt, miten päin olisin, mitä tekisin. Mutta käveltyäni kauppaan ja takaisin soitti muuan ystävä ja juttelimme hetken. Kohta huomasin, että jaksankin jo kirjoittaa Ajankohtaisen ja kiitosaiheen tänne blogiin. Tavallisesti olen valvonut aamuyöhön, koska olen ollut liian uupunut nukkuakseni: nyt nukahdin normaaliin aikaan, ennen yhtätoista ja heräsin kuuden, seitsemän aikaan. Tulkaa, kaikki jotka palvelette Jumalaa , kuulkaa, kun minä kerron, mitä Jumala on minulle tehnyt. Minä huusin häntä avukseni ylistyslaulu jo kielelläni. - - Ylistetty olkoon Jumala! Hän ei torjunut rukoustani eikä kieltänyt minulta armoaan. -Ps 66:16-20

Johdatus on totta

Kuva
Tapasin kanssamme samassa elämäntilanteessa olevan pariskunnan. Toisin sanoen mies sairastaa MS-tautia kuten minunkin mieheni ja on osapuilleen samassa kunnossa. Meillä oli siis paljon yhteistä rouvan kanssa. Kerroimme toisillemme niistä lukemattomista tilanteista, joissa Jumala on meitä auttanut. Jo varhain Jumala on antanut varmuuden, että juuri tämä mies on minua varten. Muitakin merkkipaaluja meillä on, jotka kertovat Jumalan tien kulkevan juuri tässä, vaikka polkua ei oikein näkyisikään. Kun sitten vakavan sairauden päivät ovat tulleet, elämä ei ole suistunut kokonaan raiteiltaan. On ollut toivo ja usko siihen, että Jumala on mukana elämämme pimeimmilläkin poluilla. Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne, heille tietymättömiä polkuja minä heitä kuljetan. Minä muutan pimeyden heidän edellään valoksi ja koleikot tasangoiksi. Nämä minä teen enkä niitä tekemättä jätä.   -Jes 42:16

Ihmeellinen armo

Kuva
Kiitän Jumalaa vanhoista, vakaista uskovista, jotka ovat kirjoittaneet talteen Jumalasta oppimaansa viisautta. Rosenius on yksi heistä: Omissa silmissään hän (Paavali) ei halua olla muuta kuin köyhä syntinen. Kun me usein sydämestämme iloitsemme siitä, että emme mielestämme olekaan kovin pahoja syntisiä, hän taas kauhistuu omahyväistä luontoaan, joka lohduttautuu tällä tavoin. Vaikka hänen syntinsä vaivaavat tai kauhistuttavat häntä, pelkää hän kuitenkin enemmän omavanhurskauden antamaa varmuutta. Niin täysin hän tahtoo kaiken luottamuksensa ja vanhurskautensa (~Jumalalle kelpaamisensa) olevan yksin Jeesuksessa Kristuksessa, hänen Herrassaan.  Kunpa koko elämämme saisi olla Kristukseen kätkettynä kuten nuo ruudut peitossa! Ja onhan se, kun olemme hänen omiaan!

Uusi aamu

Kuva
Ilon ja kiitoksen aihe on aina se, kun saan silmäni aukaista uuteen päivään. Etenkin jos yöllä on ollut jotain särkyä tai murheellista mieltä, jonka takia olen valvonut ja sitten kuitenkin koittaa uusi päivä. Virsi 429 nousee mieleeni. Se olkoon aamuvirtemme tänään: 1. Ylitse kaikkien rajojen tuska ja murhe on yhteinen. Ihmisten ainoa lohdutus on kaikki voittava rakkaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan. Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet. 2. Ylitse kaikkien rajojen riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan. Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet. 3. Ylitse kaikkien rajojen sana on vietävä yhteinen. Kristuksen armo ja siunaus on meille elämä, pelastus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahd

Jumalan Sana

Muistan selvästi joitakin kertoja elämässä, jolloin joku on sanonut minulle jonkun jakeen Raamatusta. Silloin olen tarvinnut sitä sanaa. Se on jäänyt mieleeni vuosikymmeniksi. Tämä kertoo jotain Jumalan sanan voimasta. Jeesuksen nimessä kotiini tunkeutunut mies joutui lähtemään saamatta mitään mukaansa ilman, että yhtään pahaa sanaa saati väkivaltaa käytettiin. Sitä en käyttänyt minä eikä myöskään tuo mies. Jeesuksen nimessa on voima. Jumalan sana on elävä ja voimallinen, terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ollen sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija. -Hebr 4:12

Lasteni isä

Kukapa välittäisi lapsistani ja rakastaisi heitä yhtä paljon kuin minä ellei lasten isä! Koen tärkeänä sen, että minulla on hänet, vaikka hän onkin vakavasti sairas, puhumaan kykenemätön. Siitä huolimatta hän on minun rakas puolisoni. Voin jakaa mieheni kanssa ilot ja surut lapsistamme. Iloa ja kiitosaiheita on paljon, joskus myös huolia, jännitystä ja tärkeitä aiheita rukoiltavaksi. Tulevienkin polvien puolesta rukoilemme. Lastemme lasten ja heidän jälkeensä tulevien, mikäli aikaa riittää sinne asti. Kiitos, Herra, puolisosta, jonka olet minulle antanut. Kiitos myös lapsista ja muusta suvusta. Aamen.

Uni paras lääke on

Hyvin nukuttu yö on suuri lahja. Nukuin sikeästi ja olokin on sen mukainen. On mukava lähteä avannolle. Aurinko paistaa, vaikka tuuli näyttääkin vinkuvan. Mitäs tuulesta, kun on vaatteita, joita pukea ylle sään mukaisesti! Eräässä artikkelissa todettiin, miten kielteisiä me suomalaiset olemme. Osittain luterilainen perimä kuulemma vaikuttaa siihen, ehkä totta sekin. Sitäkin enemmän pitkä, pimeä talvi vaikuttaa ja kansanluonteemme on syystä tai toisesta melankolinen. Kielteisyyden havaitsee, kun tiedostaa asian. Itsekin kirjoitin juuri, että aurinko paistaa, mutta... Aina se mutta sieltä tahtoo tulla: ei saa olla "liian kivaa". Täytyy varautua, että jos nyt menee hyvin, niin kohta voi tapahtua jotain kamalaa! Kaikesta huolimatta on uusi armon päivä, Jumala rakastaa minua ja sinua yhtä paljon joka päivä maailman loppuun asti, meistä huolimatta. Meillä on välimies, Jeesus, joka on jo tehnyt kaiken meidän puolestamme. Nautitaan ja kiitetään elämän lahjasta! Vahvistakoon

Rosvoton yö

Tänä aamuna kiitän siitä, ettei rosvoja ole näkynyt kodin sisällä eikä ikkunan ulkopuolellakaan, kun olen säätä tähyillyt aamuyön unettomina tunteina. Jumala on sama, minun tilani ja oloni vaihtelee. Jos ei olisi kiinnekohtaa, ankkuria, joka antaa vakauden elämään, eihän tästä mitään tulisi. Omat tunteet, ajatukset ja käsitykset vaihtelevat, mutta Jumala ei. Hän on ikuisesti samaa mieltä kuin on aina ollut ihmisestä ja omista lupauksistaan. Ihminen on syntinen ja tarvitsee sovittajan voidakseen kohdata pyhän Jumalan. Sovittajan on Jumala myös itse järjestänyt Pojassaan ja näin meillä on pääsy hänen eteensä lahjavaatteissa, Toisen omissa ja Toisen omana. Syntimme on pyyhitty pois. Tässä on pienelle ihmiselle jokaiseksi päiväksi riittävästi kiittämistä, vaikka päivä olisi muuten millainen tahansa. Jumala rakastaa minua Pojassaan. Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.

Kiitos uudesta aamusta

Viime yönä nukuin aika huonosti. Oli vähän pelkoa, oli huonoa oloa. Mutta aamun tulo on aina ilo, sillä yö voi olla pelottava. Pimeys ja yö kuuluvat yhteen. Myös pahuus on aina pimeyttä, salamyhkäisyyttä, jotain puistattavaa. Jumalan armo on onneksi jatkuvasti uusi ja sama. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tänäänkin saan uskoa ja luottaa, että olen Jumalan hyvässä hoidossa, vaikka itsestäni tuntuisi miltä. Iltayöstä lueskelin psalmia 91 monta kertaa ja tankkasin itselleni siitä turvaa: Kaikkivaltiaan varjossa yöpyvä sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

Kun on turva Jumalassa

...turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla, sanotaan vanhassa virressä. Kiitän sydämestäni Jumalaa, että selvisin eilisestä ja viime yönäkin nukuin kohtuullisen hyvin. Tosin koko päivän pulssi oli tavallista kiivaampi ja olin järkytyksen vallassa. Kuitenkin Jumala auttoi, että pystyin hoitamaan kanttorin hommat Mikaelin seurakunnassa kohtuullisesti. Väkeäkin oli paljon messussa ja koko tilaisuus hoiti loppukahveja ja pastorin pientä tuokiota myöten minua. Keskustelut ja juttelu toisten uskovien kanssa antoi sekin voimaa. Kiitän Jumalaan siitäkin, että yöllä kotiini tunkeutunut mies tuli juuri minun kotiini, sillä hän sai kuulla Jeesuksesta ja kokea, että Jeesus on niin voimallinen, että hänenkin oli riisuttava aseensa, ts. otettava kommandopipo pois ja paljastettava itsensä. Rukoilen, että Jeesus kutsuu häntä niin voimallisesti, että miehen elämä muuttuu. Virsi 397: 1. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on täht

Jeesuksen nimessä on voima

Koin tänä yönä klo 4.30 järkyttävän tapauksen. Heräsin julmettuun kolinaan, johon tajutonkin olisi herännyt, ja nousin ylös. Menin eteiseen ja näin jonkun seisomassa käytävän päässä. Farkut varmaan, musta huppari ja kommandopipo päässä. Karjaisin tai huusin, en tiedä, miten sen tein, mutta en kuiskaillut kuitenkaan: Jeesuksen nimessä, ulos! Tyyppi otti piponsa pois jossain vaiheessa, kai halusi osoittaa, millainen komeus huusholliini astui. Nuori mies, vaaleahko kihartava tukka, ei varsinaisesti pelottava ilmestys, mutta ajankohta ja huusholli väärä joka tapauksessa. Kävelin hänen ohitseen eteiseen, näin kaatuneen kenkähyllyni ja avasin oven. Komensin hänet samalla käskysanalla ulos ja hän meni. Oli jonkin verran kaljoissa. Jotain sananvaihtoa kävin hänen kanssaan, suomenkielinen mies. Kenkäteline on levällään eteisessä. Yläkerrasta kuului ääniä, hekin varmasti heräsivat, ehkä joku muukin, en tiedä. Se on varmaa, että Jumala valvoo omiaan, tietää tarkasti ja kuulee huudot