pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Jälleen tänään saimme mökillä ruohot leikatuksi ja sen jälkeen tuli ankara sade ja ukonilmakin. Näin on tapahtunut joitakin kertoja. Ikään kuin Jumala olisi järjestänyt sopivan välin, jolloin työ onnistuu ja johdattanut tekemään sen silloin. Se tuntuu ihmeelliseltä minusta. Joku toinen ei näkisi siinä mitään ihmeellistä, puhuisi sattumasta. Mutta ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin, on Hilja Aaltonen aikoinaan kirjoittanut. Niin se on. Minun aikani ovat hänen kädessään.

Nukahdan äärimmäisen harvoin päivällä. Tänään kuitenkin tein sen. Pistin kirjan sivuun, kun niin väsytti ja annoin unen tulla. Usein olen sen verran kierroksilla, etten muka malta tai ehdi nukahtaa. On kiireitä olevinaan. Mutta tuollaisen univartin jälkeen olo on uudistunut ja raukea. Tuntuu hyvältä. Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa.. . 1 Tim 1:12 Lepohetki mökillä eräänä päivänä töiden jälkeen

Eilisiltana olin hyvin väsynyt, päivä oli ollut monivaiheinen ja mukava. Toivoin kovasti saavani nukutuksi. Niinpä heräsin kiitollisella mielellä ennen seitsemää tarpeeksi nukuttuani, hyvällä, kiitollisella mielellä. Lutherin rukous: Rakas Herra Jumala, haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen, mitä sinä annat minulle. Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin kuin suuriin rikkauksiin. Saan sukulaisia vieraakseni mökille. Tämän yön nukuin kotona, mutta pian lähden ajamaan sinne. Yksinäisyyden ikävä, jota alkukeväällä koin voimakkaasti mökillä, on menettänyt voimaansa. Tulen mökiltä pois aina kun yhtään siltä tuntuu. Onneksi siihen on mahdollisuus. Isä meidän -rukous on nykyisin usein sydämessäni ja rukoukseni. Herran omiin sanoihin voi luottaa.

Elämäni on ollut aika lailla mökin ympärillä pyörivää. Olen ihmeissäni, kun voin aamuisin pulahtaa uimaan ilman, että kävelen ensin pari kilometriä päästäkseni veteen. Kasvejani voin kastella nostamalla vettä järvestä, sekin on ihmeellistä. Kesken töiden tulee hiki, monesti on painostavaa, vaikka kesä onkin ollut kolea ja sateinen. Voin tuosta vaan käydä uimassa ja sen jälkeen oloni onkin taas virkeä ja piristynyt. Tänään olen kotona kuitenkin. Saan Suviseuravieraita pariksi yöksi kotiini, sukulaisia, kummitytön perhettä. Mukavaa. Tosin olen aika väsynyt, kun juuri tällä viikolla minulla ei ole autoa, ja mökkimatka on kuitenkin lähes 20 km. Mutta olen päässyt sieltä käymään kotona ja sairaalassa ystävien kyydissä tai viimeksi eilen liftasin. Pyörälläkin pääsisi, mutta jotenkin en pidä pyöräilystä. Kävelen mieluummin, eikä silloin kuljeteta juomavettä tai muuta tavaraa paljonkaan mukana. Kiitollinen mieli on joka tapauksessa Herran hyvästä huolenpidosta. Blogitekstini kuvaa ...

Olen saanut kesäksi mökin käyttööni. Aluksi se herätti hirmuisesti yksinäisyyttä minussa, sillä lapsemme ovat perheellisiä ja heillä on omat juttunsa, mieheni puolestaan makaa sairaalassa. Nyt alan tottua mökkiin. Nukun kuin tukki mökin hiljaisuudessa! Parasta ehkä on se, että pääsen aamutuimaan ja iltamyöhään uimaan järveen. Säällä kuin säällä teen sen, vaikka joskus on vähän viluinenkin olo. Sen jälkeen, kun olen uinut, ei enää ole kylmä, sillä veri alkaa kiertää ja koko keho herää ja piristyy. Saan myös vaihtelua seilaamalla kodin ja mökin väliä. Koska olen toimellinen ihminen, tarvitsen kunnollista tekemistä. Sitä saan tämän mökkielämän myötä. Kiitän Jumalaa, kiitän mökin omistajia!

Minulla on tänä kesänä ensi kertaa mökki käytössäni. Näen tässä Jumalan johdatuksen niin kuin tietysti kaikessa. Nyt juuri oli aika ja tilaus mökille, vaikka itse olisin ajatellut toisin. Olisin mielestäni tarvinnut mökkiä silloin, kun lapset olivat kotona. Juuri tänä kesänä jokaisella nuorellani on niin paljon muuta, että mökki on käytännössä vain minua varten. Otan sen lahjana Jumalalta. Mökkinaapurini, yläkerrassa asuva Lahjalla on toinenkin puoli, jonka vain itse tunnen. Sen kautta joudun kohtaamaan yksinäisyyteni uudella, kipeällä tavalla. Olen joutunut pois turvalliselta mukavuusalueeltani, jossa osaan käsitellä yksin elämistäni mieheni asuessa käytännössä sairaalassa jo vuosikymmenet. Nyt on tämän aika, Jumala sen tiesi. Syksyllä tai myöhemmin itsekin ehkä ymmärrän paremmin. Kiitos Jumala, että olet kanssani muutoksissa! Sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.

Äidin luona muutama päivä. Sateisia, koleahkoja säitä. Siitä huolimatta ehdin poimia veljeni kanssa punaherukat puhtaiksi kypsistä marjoista. Vielä jäi osa kypsymään. Perunamaa kukki, isoja mukuloita löytyi varsia maan alta, kun kiskoin varsia ja kuokin maata. Kukkaset innoissaan puskivat kauneutta esiin, sadetta ne ovat saaneet riittämiin. Iso, likainen mattoni tuli pestyksi. Veli sai sen painepesurilla puhtaaksi, vaikka epäilin, ettei sitä saa enää puhtaaksi. Ilta mökillä. Saunomista, kolmesti lammessa uintikierroksella. Juttelua kälyn, äidin ja veljentyttärien kanssa. Manu-kissa mielistyi minuun paremman puutteessa: sen isäntä on armeijassa, joten se tyytyi väliaikaisratkaisuun. Kun en ymmärtänyt sen halua päästä sisälle, se kynsäisi minua selästä - siitäs sait, tyyliin! Rukous äidin kanssa ennen lähtöäni. Jumala lähetti useita vieraita lähdettyäni äidin luo, joten hän ei ehtinyt surra lähtöäni. Niin me äidit suremme, kun lapset lähtevät! Vihreille niityille hän vie mi...