Elämä on lahja

Mahdanko toipua koskaan onnettomuudesta, jossa olin tyttären kanssa viikko sitten? Tarkoitan, että tuleeko se osaksi minua - tietysti se tulee, kuten kaikki kokemamme.

Fyysisiä vammoja on vielä, ne varmaan paranevat kaikki vähitellen. Mutta en haluakaan koskaan unohtaa sitä, että olen ikään kuin jatkoajalla, minäkin. Selviäminen on suurempi ihme kuin se, ettemme olisi enää elossa.

Ehkä minun pitää rämpiä näissä ajatuksissa vielä joitakin aikoja ennen kuin olen kykenevä nousemaan tästä suosta. Mutta
kaikella on aikansa, määrähetkensä on joka asialla maan päällä.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?