pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Tuo lause sai vedet herahtamaan silmistäni. Luin sen www.evankelistapaivat.fi -sivulta, jossa se on erään luennon aiheena. Jokaisella uskovalla lienee kutsumus tehdä tavalla tai toisella työtä Herransa pellolla. Se voi tapahtua tavallisessa arkityössämme, ikään kuin sivutuotteena. Mutta samalla se on koko elämä. Edelleen minua itkettää tuo kysymys: Miten säilyttää kutsumus? Siihen on vain yksi keino. On koko ajan palattava alkulähteelle. On luotettava Lähettäjään ja Kutsujaan. Kukaan ei voi työtä tehdä, ellei Herra kutsu ja ole uskollinen. Mutta hän kutsuu ja hän on uskollinen. Hänen varassaan työ on mahdollista. Hänen varassaan kutsumus säilyy. Kannattaa tutustua evankelistapäivien ohjelmaan, päivät ovat elokuun alussa Seinäjoella. Olen menossa, jos Herra suo.

KUN PYHÄ HENKI TULEE TEIHIN NIIN TE SAATTE VOIMAN JA TE TULETTE OLEMAAN MINUN TODISTAJANI... Olin mieheni kanssa eilen ensi kertaa moneen vuoteen jossain muualla kuin kirkossa tai sairaalan pihassa. Olen kiitollinen, että menomme järjestyi, vaikka vielä sairaalaan mennessäni ajattelin, ettei reissusta tule mitään. Mutta kaikki hoitui, pääsimme matkaan. Mieheni on Jumalan todistaja olemalla vain olemassa, tekemättä mitään sen enempää. Niin me muutkin: omat touhumme voivat ehkä estää ihmisiä näkemästä Jumalan tekoja meissä. JUMALAN ARMO KASVATTAA MEITÄ , sanotaan Sanassa. Kunpa tuo armo saisi kasvattaa minuakin enemmän ja enemmän, että Jumala kuva minussa voisi tulla enemmän esiin. EN ENÄÄ MINÄ, VAAN KRISTUS MINUSSA. Kiitos rakas Jumala, että TÄHÄN ASTI olet auttanut. Et luvannut helppoa tietä, mutta uskollisesti olet kantanut, nostanut ja viet meidät perille. Kiitos rakkaudestasi, kiitos ilosta sydämessäni!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?

Tänään vietimme vanhimman seurakuntalaisemme 80-vuotisjuhlia. Parikymmentä seurakuntamme jäsentä tuli juhlimaan. Pastori Markus Pöyry tuli Seinäjoelta asti ja piti pienen puheen. Veisasimme ja olimme yhdessä. Jäseniä Mikaelin srk:ssa on tällä hetkellä 30, mutta sen lisäksi käy monia, jotka vierailevat tai eivät ole vielä liittyneet mukaan. Pastorimme käy katsomassa seurakuntalaisiaan sairaalassa, Arinkin luona hän vierailee. Kiitän Jumalaa tästä kaikesta. Messua vietetään kahden viikon välein. Tämä on sitä, mitä olen pitkään kaivannut: syvällistä luterilaista opetusta, yhteyttä, omaa pastoria, joka tuntee ja muistaa lampaansa nimeltä. Ja meidän kaikkien Ylipaimen on Jeesus Kristus, joka sanoo: MINÄ OLEN SE HYVÄ PAIMEN.  HYVÄ PAIMEN ANTAA HENKENSÄ LAMPAITTENSA PUOLESTA.

Miten suloista on hypätä kenkiin ja porhaltaa pihalle! Miten ihanaa vaan päättää, mihin suuntaan milloinkin kävelen ja jopa juoksahdan! Välillä ymmärrän, etten kykene mitenkään kiittämään kylliksi elämän lahjoista, joita Jumala on ylenpalttisesti antanut. Mutta kiitän vähäisesti sen minkä osaan. Luin Esra Elovainiosta, lähetystyöntekijästä, lapsillemme silloin, kun he olivat pieniä. Esra matkasi vankkureilla pakanamaille ja veisasi sydämen kyllyydestä ylistystä Jumalalle vankkurien kolistessa eteenpäin erämaassa. Esra ei huomannut ollenkaan, miten Jumala siirsi vaaroja sivuun hänen tieltään. Pahan täytyi väistyä, Jumala suojeli omaansa. Tuo kuva jäi omaan mieleeni lähtemättömästi. Psalmi 91: Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hä...

Olin kuntokatsastuksessa, jonka paikallinen autoliike järjesti naisille. Tilanne oli vähän parantunut puolessa vuodessa: paino oli pudonnut pari kiloa. Siitä johtuen elimistön ekstraläskimäärä oli vähän laskenut. Nyt sitä on enää pari isoa kauppakassillista liikaa. Verenpaineeni on erinomainen, 115/75. Muutkin mittaustulokset olivat mainioita, paitsi tuo kehon rasvamäärä. Sille voin kuitenkin tehdä jotain, jos haluan. En ole varma, haluanko, tai minkä verran haluan. Kiitollinen olen kuitenkin. Mieleni on iloinen ja tyytyväinen. Toisinaan nukun vähän huonommin, kuten parina viime yönä, kun on ollut stressiä. Mutta pääsääntöisesti saan nukutuksi, ja se on suuri ilo monen vuoden univaikeuksien jälkeen. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän, iankaikkisesti! -psalmista 30