Sää

Iän myötä aurinko ja sen puute vaikuttavat yhä enemmän mielialaan. Onko niin, että nuorena riittää omakin valo ja voima muka niin, ettei säiden vaihtelua juuri huomaa?

Vasta iän myötä koko keho iloitsee tai suree sään mukana. Ikään kuin oma "kimmoisuus" tarvitsisi ehdottomasti sitä valoa!

Mutta sittenkin Jumalan Sana on se valo, joka kantaa. Ulkoiset säät ja omatkin tunteet ja "ilmat" vaihtuvat, mutta Sana pysyy samana, Jumala rakastaa ajasta aikaan luomaansa ihmistä. Älkäämme siis lähtekö hänen luotaan pois! Hän ei meitä hylkää minkään synnin tähden, jos tunnustamme syntimme ja pysymme hänen ristinsä ääressä, hänen rakastavassa sylissään.

Tätä opettelen itsekin, jatkuvasti. Koskaan en tule valmiiksi. Vasta kerran perillä kaikki on selvää ja valmista.

Siihen asti:

Kaikki minä voin Hänessä, joka rakastaa minua!

Kommentit

  1. Terttumarja8. elokuuta 2012 klo 9.12

    Kiitosaiheena kirjoittamasi sanat!
    Kiitos.

    VastaaPoista
  2. sylvi8. elokuuta 2012 klo 23.07

    Kiitos, kauniisti kirjoitit.

    VastaaPoista
  3. Nurkkalintu9. elokuuta 2012 klo 15.51

    Sää ja mää! Auringon valon vaikutusta mielialaani, jaksamiseeni ja viitsimiseeni en voi väheksyä :)
    Niin mielelläni olisin "kimmoisampi", vaan kun en ole! Taivaan Isä tuntee lapsensa. Vikoineni ja virheineni kelpaan Hänelle ja Hänen kasvatettavakseen aina perille saakka. Kiitos rakkaan Jeesuksen!

    Siunausta, voimia ja varjelusta loppukesän päiviin!

    VastaaPoista
  4. pau30. elokuuta 2012 klo 16.34

    Kiitos, Nurkkalintu!
    Niinhän se on: en ole sellainen kuin tahtoisin, ja olen sellainen kuin en tahtoisi; muunnellen Roomalaiskirjeen ajatusta ("En tee sitä mitä tahdon, ja teen, mitä en tahdo")
    Tällaisena Jumala kuitenkin meidät hyväksyy, vaikka tuntee meidät paremmin kuin me tunnemme itsemme.

    Sinullekin siunausta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...
Lue lisää

Sana kantaa

Kuva
Helppoina päivinä en epäile ollenkaan selviytymistäni päivästä toiseen. Silloinkin Jumalan sana rohkaisee ja lohduttaa joka tapauksessa. Tällaisina päivinä kuin tänään kiitosaiheeksi nousee se, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.  Vähäsarja kertoo kuvassa olevan kirjan päivän tekstissä Jaakobin painista, 1 Moos 32:24-26. Vähäsarja sanoo muun muassa: ...tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjää, tarvitaan muita vierelle. Matkavauhdin hiljettyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa, Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.  
Lue lisää

Vuosi espanjan opiskelua

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!
Lue lisää