Kiitosaihe

Tänään kiitän siitä, että sain olla Arin luona monta tuntia päivällä. Hänen tilansa ei ollut kovin hyvä ja minusta oli kovasti apua hänelle. Kuvittelen ainakin niin.

Ymmärsin myös, että minua johdatetaan: minulla oli mahdollisuus olla Arin luona. Jokaisella pitäisi minun mielestäni olla yksi ihminen, jolle on kaikkein tärkein. Niin ei tietenkään ole maailmassamme, mutta niin kauan kuin minulla on hänet, minä olen hänen ykkösensä ja hän minun.

Eikä ole sanottua, kumpi/kuka meistä lähtee täältä ensin.

Koin myös kovasti lohtua Psalmeista, joita kuuntelimme/kuuntelin. Ari pääosin nukkui, silloin kun ei yskinyt.

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita
niin sinä, Herra, lohdutat minua."

Tuon tapainen psalmin kohta tuli sydämeeni, kun kävelin portaita alas sairaalasta. Kiitos Jumalalle siitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?