Terveys

Useampi otsikkoni viittaa terveyteen. Se on yksi suurimpia asioita, mitä meillä ihmisillä on, terveys, tai sen puute.

En ole mikään suuri rukoilija, mutta viime aikoina ensimmäiset ja viimeiset rukoukseni koskevat läheisten terveyttä. Yölläkin saatan herätä ja mielessäni on joku sairastava lähimmäiseni.

Puolisoni on sairastanut vakavasti 30 vuotta, joten sairauden läsnäoloon olen turtunut. Kun sitten joku ns. terve sairastuu, se herättää ajattelemaan omaa terveyttäni ja kiittämään siitä.

Eräs puhuja sanoi, että meidän ei pidä alkaa ajatella kohtalonomaisesti, että mikään ei muutu vaan uskossa rukoilla tapahtuvaksi asioita, joihin odotamme Jumalalta vastausta.

Niin se varmasti on. Huomasin itsessäni tuota ajatellessani, että omat rukoukseni ovat monesti sellaisia, että pyydän vain Jumalan tahdon tapahtumista.

Olen reilut 30 vuotta rukoillut palavasti, elävästi, kiihkolla, innolla, uskolla ja omilla voimillani ja joskus varmaan Pyhän Hengen antamallakin kehotuksella mieheni paranemista.

Mieheni on edelleen elossa ja voi ihmeellisen hyvin, vaikka ulkoisesti tilanne on sama: hän ei voi puhua, ei voi liikkua yhtään, mutta ymmärrys on tallella ja voimme kommunikoida ei-joo -akselilla.

Tästä on kehittynyt luottamus siihen, että Isä kyllä tietää odotukseni, toiveeni ja ajatukseni. Niin kuin maallinen isäkin tietää lapsensa odotukset, jos tämä on kiihkeästi kauan halunnut jotain.

Minun armossani on sinulle kyllin.