Kevättä kohti

Iän myötä valon merkitys on lisääntynyt. Nuorena en muista ajatelleeni, että pimeä syksy masentaisi - päinvastoin olen aina pitänyt syksystä. Vähitellen pimeys on alkanut väsyttää ja jopa masentaa.

Vaikka on vasta tammikuu, sää on kuin maaliskuulla. Aurinko lämmittää, kun istun laiturilla tai kävelen ulkona. Varmasti vielä tulee talven tuiskuja tai ainakin myrskyjä, mutta aina kun aurinko ilmaantuu taivaalle, päivä saa aivan toisen toivon syttymään sydämessä.

Jeesus Kristus on valo, niin hän itse sanoo Joh 8. luvussa:

Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." 

Kiitän Jeesus sinua, että sinä olet minunkin valoni, minun autuuteni ja minun pelastajani. Ole ylistetty tänäkin uutena armon päivänä, johon olen saanut herätä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?