Armon kokemus

Kuuntelin eilen raamattuopetusta niiniveläisistä. Tai oikeastaan Joonasta, joka ei halunnut mennä Niiniveen saarnaamaan. Markus Pöyry kertoi, että niiniveläiset olivat julmia ja armottomia. Joonan meno Niiniveen oli vastaavaa kuin se, että joku menisi iranin pääkaupunkiin julistamaan toreille, että uskokaa evankeliumi, muuten Jumala tuhoaa teidät.

Joona tiesi, millainen Jumala on. Hän armahtaa ihmistä, kun tämä katuu. Mutta Joona ei halunnut, että niiniveläisiä armahdetaan; heille olisi oikein, että he tuhoutuvat. Ei siis ihme, että Joona pakeni.

Jumala siirsi Niiniven tuhoa, kun he katuivat, sen jälkeen kun Joona viimein meni heille saarnaamaan. Mutta Jumala itse armahti lopullisesti niiniveläiset kuten meidät kaikki, kun hän itse meni ristille Pojassaan sovittamaan meidänkin syntimme. Meidän tulee vain lunastaa matkalippumme taivaaseen. Ottaa se vastaan. Hinta siitä on jo maksettu.

Meidät on lunastettu, olkootpa syntimme miten raskaat hyvänsä. Sitä armoa meidän on vaikea käsittää niin omalla kuin toisten kohdalla. Etenkään, jos teot toisia kohtaan ovat olleet raakoja. Jumala on onneksi toisenlainen. Hän antaa katuvalle armon.

JOKA SYNTINSÄ TUNNUSTAA
SAA ARMON.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?