Jumalan armo

Luen Vikstenin kirjaa sielunhoidosta. Sain sen "Mummilta" jo kuukausia sitten lainaksi, mutta nyt tuli aika ottaa se käteen. On metkaa, että jokin asia voi seisoa vieressämme viikkokaupalla, mutta emme ikään kuin näe sitä. Oikealla hetkellä kuitenkin silmämme avautuvat.

Näinhän on evankeliuminkin laita: ennen kuin etsikkoaikani tuli, en koskaan kuullut Jumalan puhuvan minulle seurakunnassakaan. Hän puhui toisille, vanhoille ihmisille minun mielestäni. Asiat eivät kerta kaikkiaan koskettaneet minua.

Kun tuli minun aikani, Jumalan aika kohdallani, korvani avautuivat ja aloin kuulla. Armoa se on, ei ihmisen otettavissa oleva asia.

Avaa minun korvani kuulemaan opetuslapsen tavoin. Tätä rukoilen tänään, sillä korvani tukkeentuvat kaikenlaisesta vaikusta ja ne tarvitsevat jatkuvaa puhdistusta.

Eilen Jumala yllätti minut. Hän oli puhunut Jer 31:9 jakeen kautta viime viikolla minulle koskien työasiaani. Illalla vilkaisin eteisen seinällä olevaa sinistä sydäntä, jonka keskellä on raamatunlause. Kun muutin tähän kotiin vajaa kolme vuotta sitten, tuo kohta oli kuin tervetulotoivotus minulle. Mitä tuossa sydämen sisällä lukee:

Itkien he tulevat, 
ja minä johdatan heitä, 
kun he kulkevat rukoillen.
Minä vien heidät vesipuroille,
tasaista tietä.


Näin Jumala vahvisti minulle tulleen Sanan, jonka hän on itse antanut. Tämä on armoa, kiitos Jumalalle!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?