Kiitos äidistä!

Palasin kolmen yön jälkeen kotiin. Olin leskeksi reilu vuosi sitten jääneen äitini luona. Äitini on pirteä 78-vuotias, jolla huumori kukoistaa. Yhteiset harrastuksemme ovat käsityöt ja marjat, leipominen ja puhuminen. Äitini myös kirjoittaa ahkerasti päivän tapahtumia. Hänellä on vino pino kierrevihkoja yli 50 vuoden ajalta.

Ihmettelen sitä, että äidin kanssa nauramme mahdottomasti. Se on sellaista sanakikkailua, leikinlaskua, toistemme ja itsemme kustannuksella pelleilyä. Vesissä silmin hohotimme moneen otteeseen. Välillä sanailimme taas kiivaastikin.

Olen äitini ainoa tytär kolmen pojan lisäksi. Sen takia minulla on erityisasema suhteessa äitiin. Meillä on keskinäinen vapaus ja yhdessä olon helppous.

Ennen kotiin lähtöäni rukoilimme taas. Pidimme käsistä toisiamme. Turvallisuutta ja rauhaa tuova hetki.

Ennen isän kuolemaa vietin usein öitäni mökillä muutaman kilometrin päässä vanhempien luota. Tarvitsin yksinoloa. Isän kuoleman jälkeen en tarvinnut sitä enää niin paljon, joten olen viettänyt yötä äidin luona. Kaikessa näen Jumalan hyvän johdatuksen.

Kaiken kaikkiaan tunsin itseni terveemmäksi kuin pitkään aikaan näinä päivinä, kun olin tuntikausia mustikoita poimimassa yksin metsässä. Kävin uimassa joka kerta lammessa metsäreissun jälkeen.

Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat.

Kommentit

  1. Terttumarja31. heinäkuuta 2013 klo 22.17

    Ihanaa lukea olostasi äitisi luona.
    Ja se viimeinen lause on paras, "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakstavat."

    VastaaPoista
  2. pau1. elokuuta 2013 klo 6.49

    Niin, Jumalan sana on se, mikä lopulta hoitaa meitä parhaiten, koska Jeesus on se Sana. Emme ymmärrä paljonkaan armosta, jota Jumala meille osoittaa, kun lähetti Jeesuksen pelastamaan meidät. Mutta kiitetään me vaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää