pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Eilisiltana olin hyvin väsynyt, päivä oli ollut monivaiheinen ja mukava. Toivoin kovasti saavani nukutuksi. Niinpä heräsin kiitollisella mielellä ennen seitsemää tarpeeksi nukuttuani, hyvällä, kiitollisella mielellä. Lutherin rukous: Rakas Herra Jumala, haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen, mitä sinä annat minulle. Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin kuin suuriin rikkauksiin. Saan sukulaisia vieraakseni mökille. Tämän yön nukuin kotona, mutta pian lähden ajamaan sinne. Yksinäisyyden ikävä, jota alkukeväällä koin voimakkaasti mökillä, on menettänyt voimaansa. Tulen mökiltä pois aina kun yhtään siltä tuntuu. Onneksi siihen on mahdollisuus. Isä meidän -rukous on nykyisin usein sydämessäni ja rukoukseni. Herran omiin sanoihin voi luottaa.

Suviseurat Vaasassa on varmasti suuri siunaus kaupungillemme. Lauantaina oli 77 tuhatta ihmistä seurapaikalla. Tänään on vuokrattu lisätilaakin autoille, sillä kaunis päivä tuonee vieläkin lisää ihmisiä paikalle. Siellä missä julistetaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta on Pyhä Henki läsnä tekemässä työtään ihmisten sydämessä. Kiitos siitä, että tätä sanaa on kuultu ja kuullaan kaupungissamme. Kiitos Jumalalle tämänkin aamun jumalanpalveluksen hyvästä saarnasta. Kiitos, kiitos hyvä Jumala! Eilen olin tyttären kanssa seuravieraana minäkin, vaikka vanhoillislestadiolaisuus ei olekaan minun hengellinen kotini. Mutta on vain yksi Jeesus, joka pelastaa jokaisen, joka häneen turvautuu.

Elämäni on ollut aika lailla mökin ympärillä pyörivää. Olen ihmeissäni, kun voin aamuisin pulahtaa uimaan ilman, että kävelen ensin pari kilometriä päästäkseni veteen. Kasvejani voin kastella nostamalla vettä järvestä, sekin on ihmeellistä. Kesken töiden tulee hiki, monesti on painostavaa, vaikka kesä onkin ollut kolea ja sateinen. Voin tuosta vaan käydä uimassa ja sen jälkeen oloni onkin taas virkeä ja piristynyt. Tänään olen kotona kuitenkin. Saan Suviseuravieraita pariksi yöksi kotiini, sukulaisia, kummitytön perhettä. Mukavaa. Tosin olen aika väsynyt, kun juuri tällä viikolla minulla ei ole autoa, ja mökkimatka on kuitenkin lähes 20 km. Mutta olen päässyt sieltä käymään kotona ja sairaalassa ystävien kyydissä tai viimeksi eilen liftasin. Pyörälläkin pääsisi, mutta jotenkin en pidä pyöräilystä. Kävelen mieluummin, eikä silloin kuljeteta juomavettä tai muuta tavaraa paljonkaan mukana. Kiitollinen mieli on joka tapauksessa Herran hyvästä huolenpidosta. Blogitekstini kuvaa ...

Olen saanut kesäksi mökin käyttööni. Aluksi se herätti hirmuisesti yksinäisyyttä minussa, sillä lapsemme ovat perheellisiä ja heillä on omat juttunsa, mieheni puolestaan makaa sairaalassa. Nyt alan tottua mökkiin. Nukun kuin tukki mökin hiljaisuudessa! Parasta ehkä on se, että pääsen aamutuimaan ja iltamyöhään uimaan järveen. Säällä kuin säällä teen sen, vaikka joskus on vähän viluinenkin olo. Sen jälkeen, kun olen uinut, ei enää ole kylmä, sillä veri alkaa kiertää ja koko keho herää ja piristyy. Saan myös vaihtelua seilaamalla kodin ja mökin väliä. Koska olen toimellinen ihminen, tarvitsen kunnollista tekemistä. Sitä saan tämän mökkielämän myötä. Kiitän Jumalaa, kiitän mökin omistajia!

Päivän kiitoksenaihe on ne monet kohtaamiset, joita tänään tapahtui. Iäkäs ystävä oli käymässä kesäasunnoltaan kaupungissa ja soitti, ehtisinkö tulla tapaamaan häntä. Pian ajelin hänen luokseen ja vaihdoimme kuulumisia pitkän ajan jälkeen. Lopuksi pidimme polvirukoukset ja siunasimme toisemme. Oli siunattu hetki.  Sade ulkona palatessani ikään kuin toi virvoitusta rukouksemme päälle, vaikka onpa tuota sadevirvoitusta saatu turhan runsaasti näinä viikkoina. Kotiin tultuani sain tyttären sekä hänen tyttärensä vieraakseni muutamiksi tunneiksi. Sain tutustua jälleen lapsenlapseeni lisää ja jutella tyttären kanssa, mikä on aina antoisaa. Illansuussa vierailin erään seurakuntalaisemme perheessä, jossa nuorilla oli valmistujaisia ja lakkiaisia viikonloppuna. Siellä oli muutama muukin vieras. Kiva oli käydä ensi kertaa tuossa kauniissa kodissa. Iäkkään ystävän kautta sain erityisiä terveisiä taivaallisista, niin koin. Sain muistutuksen ruveta lukemaan Raamattua enemmän ja r...

Meillä on odotuksemme kesän suhteen. Sen pitäisi olla lämmin ja aurinkoinen, ainakin viikonloppuisin ja mahdollisen lomamme ajan. Muuten kesä ei ole kesä. Niinkö on? Jos asennoidumme kesään siten, että valo lisääntyy, lunta ei yleensä enää ole, usein tarkenee ilman takkia ja välillä joutuu käyttämään jopa aurinkolaseja, kesä tulee varmasti! Alkukesällä erityisesti valoisat illat, yöt ja aamut ovat kirkkaita ja kuulaita, enimmäkseen. Ja kun sataa, niin silloin sataa. Vaihtelevat vuodenajat ovat rikkaus meille suomalaisille. Iso kiitoksenaihe! Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi, kaikki päivät maailman loppuun asti. Näin sanoo Jeesus meille.

  Olen saanut kesäksi itselleni hiljaisen paikan, jossa voin levätä. Nautin siitä. Mietin myös, mitä Herra tahtoo minulle puhua tämän levon ja hiljaisuuden kautta. Vielä en sitä tiedä, mutta ymmärrän, että hän on antanut minulle lahjan. Rikas elämä ei ole sitä, että omistaa paljon. Elämän rikkaus on jotain muuta. Eräs lähetystyöntekijä, Stubb nimeltään, antoi elämänsä aikana mielettömän paljon varoja evankeliumin levittämiseen. Hänen käsiensä kautta kulkivat valtavat rahavarat. Kun hän kuoli, hänelle ei jäänyt yhtään rahaa. Kulunut lusikka, nappi taskun pohjalla. Siinä suunnilleen kaikki. Mutta hänellä oli varmasti lepo ja rauha Herrassa. Kiitos Herralle tästä levon ajasta, elämän rikkaudesta. Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät. -Joh 13:7