pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Olin 12 päivää pois kotoa yhteen pötkyyn, se on pisin aika moneen vuoteen. Kun palasin, näin uusin silmin kotimaan kauneuden, kuulauden ja avaruuden. Myös koti tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Kaipuu, joka on aina sydämessäni, johtuu varmasti taivasikävästä. Kun Jeesus asuu sydämessä, ei täällä maan päällä ole koskaan täysin tyydytetty olo: jotain puuttuu aina. Se ikävä on päästä kotiin. Kaunis luonto kertoo Luojastamme Arvelen, että dementoitunut ihminen etsii sen takia aina kotiaan. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin on aina ollut, hän ei tunne sitä, vaan haluaa päästä kotiin. Siihen asti voimme tehdä kuten Saarnaaja sanoo luvussa 3:   12. Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. 13. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja. Ja uskokaamme syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Näin voimme iloita vapaudesta jo nyt!

Tänä iltana olen erityisen kiitollinen. Olen ollut huonovointinen reilun viikon, mutta tänään pääsin toisen kerran hierojalle ja sen jälkeen oloni kohentui. En ole yli viikkoon voinut käydä mökillä, koska en ole kerta kaikkiaan jaksanut. Aamullakin tuntui vielä mahdottomalle ajatus nurmikonleikkuusta tai muusta. Mutta hieronnan jälkeen tunsin jaksavani. Ehkä ylitin taas voimani, se on minulle tyypillistä. Joka tapauksessa en vain hoidellut nurmikkoa talvikuntoon vaan tyhjensin ja pesin monen monta isoa kukkaruukkua järvessä, kuivatin ja laitoin varastoon. Sulatin jää-pakastekaapin ja mitähän vielä! Auto pelakuita pursuten ajelin onnellisena kotiin. Autuaita ne, joilla on mielessänsä pyhät matkat  - en tiedä oliko tämä sellainen, mutta olen minä kiittänyt taivaallista Isääni!

Mustikkametsä on yksi mieluisia paikkoja minulle. Asiat, joista on hyviä muistoja, alkavat merkitä yhä enemmän iän lisääntyessä. Lapsuudenkodissani kävimme yhdessä mustikoita poimimassa. Samaa olen tehnyt omien lasteni kanssa. Tosin poikani mukaan kolmen kenkuimman tekemisen joukkoon kuului muun muassa mustikoiden poimiminen! Sarjaan kuului lisäksi mattopyykki, mutta kolmatta en muista. Enpä tainnut itsekään rakastaa lapsena kyseisiä asioita samassa määrin kuin nykyisin. Jospa lasteni mieliasiat muuttuvat myös iän myötä. Tänä vuonna mustikoita on runsaasti. Tietysti vain tietyissä paikoissa. Luontoa pitää oppia tuntemaan. Suuri ilo on könytä metsästä täyden mustikkaämpärin kanssa kotiin, jäsenet väsyneitä mutta sangen tyytyväisenä kättensä työhön. Metsässä tulee hoidetuksi. Luonto hoitaa salatulla, hiljaisella tavallaan. Vielä on suunnitelmissa tehdä muutama reissu mustikoiden syntysijoille. Tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme ty...

...lapsella kiittää, minullakin, tänäänkin. Sama kiitosaihe kuin viimeksi. Iso nurmikko saatiin ajetuksi, vaikka sade uhkasi ja satoikin juuri ennen leikkaamista. Meinasin soittaa apumiehelleni, että jätetään ensi viikolle, ei onnistu, kun sataa. Mutta enpä soittanut ja työ sujui hyvin, kun nurmikko ei ollut ehtinyt kasvaa liian pitkäksi. Toinen kiitosaiheeni on onnistuneet naistenpäivät. Odotin ehkä viittä naista, sekin olisi ollut riittävä määrä. Mutta naisia tuli lisäkseni 10. Vietimme iltapäivän mökilläni. Kellään ei ollut kiirettä. Olo oli leppoisa, rukousaiheita oli paljon ja kaikki tuntui sujuvan Jumalan johdatuksessa. Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa. -Psalmista 27

Jälleen tänään saimme mökillä ruohot leikatuksi ja sen jälkeen tuli ankara sade ja ukonilmakin. Näin on tapahtunut joitakin kertoja. Ikään kuin Jumala olisi järjestänyt sopivan välin, jolloin työ onnistuu ja johdattanut tekemään sen silloin. Se tuntuu ihmeelliseltä minusta. Joku toinen ei näkisi siinä mitään ihmeellistä, puhuisi sattumasta. Mutta ei sattumat kuljeta Jumalan lasta, se sana ei kuulu taivaan piirustuksiin, on Hilja Aaltonen aikoinaan kirjoittanut. Niin se on. Minun aikani ovat hänen kädessään.

Nukahdan äärimmäisen harvoin päivällä. Tänään kuitenkin tein sen. Pistin kirjan sivuun, kun niin väsytti ja annoin unen tulla. Usein olen sen verran kierroksilla, etten muka malta tai ehdi nukahtaa. On kiireitä olevinaan. Mutta tuollaisen univartin jälkeen olo on uudistunut ja raukea. Tuntuu hyvältä. Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa.. . 1 Tim 1:12 Lepohetki mökillä eräänä päivänä töiden jälkeen

Eilisiltana olin hyvin väsynyt, päivä oli ollut monivaiheinen ja mukava. Toivoin kovasti saavani nukutuksi. Niinpä heräsin kiitollisella mielellä ennen seitsemää tarpeeksi nukuttuani, hyvällä, kiitollisella mielellä. Lutherin rukous: Rakas Herra Jumala, haluan ottaa iloisin sydämin ja kiitollisena vastaan sen, mitä sinä annat minulle. Tahdon tyytyä yhtä lailla vaatimattomiin oloihin kuin suuriin rikkauksiin. Saan sukulaisia vieraakseni mökille. Tämän yön nukuin kotona, mutta pian lähden ajamaan sinne. Yksinäisyyden ikävä, jota alkukeväällä koin voimakkaasti mökillä, on menettänyt voimaansa. Tulen mökiltä pois aina kun yhtään siltä tuntuu. Onneksi siihen on mahdollisuus. Isä meidän -rukous on nykyisin usein sydämessäni ja rukoukseni. Herran omiin sanoihin voi luottaa.