pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

En olisi jaksanut kirkkoon. Itse asiassa kiersin kirkkoa ja rukoilin, jaksanko mennä vai pitääkö palata kotiin. Olin aivan puhki. Menin kuitenkin, kun tapasin kirkkoon matkalla olevan seurakuntalaisen. Oli ilo istua penkissä ja kuunnella ja laulaa ihania virsiä, jouluvirsiäkin. Eniten minua kosketti ehtoollisen jälkeen pastorin antama Sana: Tämä malja on koskettanut sinun huuliasi. Sinun syntisi on annettu anteeksi, sinun velkasi on maksettu. -Jes 6:7 Kuuntelin tänään myös profetian Suomen kansalle, joka on annettu v. 1984. Se kannattaa kuunnella arvioiden samalla sitä Raamatulla. Se toteutuu, jos se on Jumalasta. https://www.youtube.com/watch?v=QqFxYWw8JHY

Olin eilen ensimmäistä kertaa Vsan Lähimmäisyhdistyksen Joulupussityössä mukana. Kolmisen tuntia Citymarketin aulassa muutamien muiden kanssa ottamassa vastaan ihmisten lahjoituksia. Runsain määrin vapaaehtoisia oli myös Palosaaren srk-keskuksessa pussittamassa ruokia 350 perheelle, jotka ovat pyytäneet avustusta. Olisin mennyt ehkä vielä sinnekin, mutta kuulin, että siellä on riittävästi väkeä työssä. Itku kurkussa, kyynel silmässä otin vastaan ihmisten kasseja, kun he lahjoittivat ruokaa, kahvia, suklaata ja vastaavaa annettavaksi tarvitseville. Suurin osa oli tavallisia ihmisiä, duunareita, opiskelijoita ehkä, nuoria perheenäitejä ja -isiä. Se kosketti kovasti, se liikutti. Ja monet kiittivät sydämestään, että tällaista työtä tehdään, ihmisiä autetaan. Itse tutustuin myös uusiin ihmisiin yhdessä toimiessamme. Siitä olin hyvin iloinen. Mukavia, tavallisia ihmisiä, jokaisella oma tarinansa, joita me jaoimme jonkin verran, kun aikaa oli. Jumala antoi Poikansa meidän syntiemme...

Päivän kiitosaihe on ystävän luona vietetyt tunnit. Leivoimme yhdessä pari kaakkua ja torttuja. Söimme ja kahvittelimme yhdessä. Makoilimme kumpikin sohvallamme, juttelimme, rukoilimme. Kiitimme tästä päivästä ja kerroimme ilomme ja huolemme Isällemme, joka on taivaassa. Paluumatkalla poikkesin avannolle. Nyt kotona, kiitollisena ystävästä, yhteisestä uskosta, ilosta ja hyvästä mielestä. Minä ylistän sinua, Herra, sillä sinä pelastit minut, etkä sallinut viholliseni iloita minusta. Herra minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti! -Psalmista 30

Kiitän aamun kajosta. Jo tiedosta, että uusi päivä koittaa, vaikka valoa ei aivan vielä näy. Kuten luotan vuodenaikojen vaihtumiseen, luotan uuden päivän koittoon. Joulunaika on suloista aikaa. Toki siihen liittyy paljon stressiä, vaikka sitä yritänkin kartella. Myös halu jakaa ja antaa lisääntyy, kun itse saan kokea niin paljon hyvyyttä sekä ihmisten että Jumalan taholta. Vaikka Jumalahan kaiken lopulta vaikuttaa, antamisen, jakamisen, hyvyyden ja ilon. Kiitän tänään iloni lähteestä, Jeesuksesta. Se on lähde, joka ei ehdy. Jeesus on antanut minulle silmälasit, Pyhän Hengen kirkastamat, ja hän antaa ne jokaiselle, joka antaa pestä itsensä puhtaaksi Jeesuksen verellä ja uskoo syntinsä anteeksi. Maalliset lahjat tulevat ja menevät. Jumalan lahja, Jeesus Kristus ja syntien anteeksiantamus kestää rajankin yli. Siihen turvaan tänäänkin.

Tilasin lähetyshiippakunnasta luterilaisia adventti- ja jouluvirsiä. Upea pianosäestys laulujen välissä ja lopussa yksi Lisztin kappale soitettuna. Miesääni laulaa virret ja säestys taustalla hiljaisena. Hoitavaa, rauhoittavaa! Levyä voi tilata www.lhpk.fi (15e +2e postikulut/levy) Joka vuosi ilmestyy runsaasti uusia joululauluja ja entisiä sovitettuna. Monet lauluista vaan ovat täysin satuja ja unelmointia, niistä puuttuu kokonaan joulun sanoma. Sen takia arvostankin tätä levyä erityisesti. Kyyneleet nousivat aamulla silmiini, kun kuuntelin levyä, kynttilä lepatti pöydällä. Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse! Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, että kukistaisit vihollisen ja kostonhimoisen. Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,...

Siitä olen nyt juuri kiitollinen, että olen Jumalan lapsi. Vaikka pimeyden voimat riehuvat ja tuovat sekasortoa, vihaa ja kaikkea pahaa ihmisten keskelle, on olemassa turvapaikka. Herran nimi on vahva torni. Vanhurskas juoksee sinne ja saa turvan. Näin sanotaan jossain psalmissa. Seison tuolla kalliolla Jumalan Sanan varassa ja pysyn pystyssä. Pimeässäkin laaksossa Jeesus on kanssani, sillä hän on Sana, joka tuli lihaksi, kuoli ristillä syntieni puolesta ja valmisti haavoissaan minulle turvapaikan Isän luona taivaassa. Kun omistaa tällaisen perinnön, on rikas, ikionnellinen ja turvassa! Alla oleva julkaisu on paras kannanotto väkivaltaisuuksiin Pariisissa ja missä tahansa. Kirjoitus tuntuu aluksi hurjalta, mutta kyseessä on kirje Jumalan vastustajalle, Saatanalle. https://www.kotimaa24.fi/voi-saatana/#.VkhAIQ5g4ek.facebook

Kävelin eilen kaksi pitkää lenkkiä! Yhteensä noin 20 km. Aamulla Vaasan Kävelijöiden kanssa, illalla yksikseni. Kiitän Jumalaa, että parisen vuotta sitten hankkimani pohjalliset kenkiin pitävät jalkani kivuttomina. Sitä ennen vaivaisenluu aiheutti kipua niin että en olisi voinut enää lenkkeillä. Nyttemmin siitä ei ole mitään vaivaa! Ei tule liioin hankittua liian pieniä kenkiä, koska pohjallisten on aina mahduttava kenkiin. Tervemenoa korkkarit! No, sellaiset ovat juhlakenkiä, ja juhlat ovat harvinaisia. Olen lenkkikenkäihminen. Hyvä mieli makeista yöunista, eilisen kävelystä, uudesta aamusta ja päivän tuomista mahdollisuuksista.