Rukousvastauksia

Ihmeellinen Jumala!

Eilen hajosi ompelukone, enkä ihmettele. Olen käyttänyt sitä ankaran paljon, varsinkin viime vuoden aikana.

Laitoin fb:iin, että tarvitsen käytetyn ompelukoneen, uutta en voi hankkia.

Meni vajaa tunti, kun muuan ystävä laittoi sähköpostia: hänellä on hyväkuntoinen, tarpeeton ompelukone odottanut kaapissa. Ystävä sanoi miettineensä, kenellehän Jumala on sen tarkoittanut. Itse hän oli saanut enemmän tarpeisiinsa sopivan koneen tyttäreltään.

Tämä ystävä asuu Itä-Suomessa, mutta käy kerran vuodessa paikkakunnallamme kurssilla. Se on "sattumoisin" vajaan kuukauden päästä ja hän sanoi tuovansa koneen mukanaan.

Tuskin osaan edes kiittää: Jumala kuulee jo ennen kuin edes pyydän. Ja hän antaa enemmän ja parempaa kuin ymmärrän pyytää.

Toinen iso rukousvastaus on erään lapsemme asuntoasia. Siihen Jumala vastasi ja kiitän Häntä.

Ps. 37:39 
Mutta vanhurskaat saavat avun Herralta, hän on heidän turvansa ahdingon aikana.

Kommentit

  1. Aila24. huhtikuuta 2013 klo 16.56

    Kiitos ja ylistys!

    VastaaPoista
  2. sylvi24. huhtikuuta 2013 klo 19.25

    Meillä on hyvä Jumala. ♥ ♥

    VastaaPoista
  3. Terttumarja25. huhtikuuta 2013 klo 3.04

    Hienoja rukousvastauksia olet saanut!
    Kiitokset niistä Taivaan Isälle.

    VastaaPoista
  4. pau25. huhtikuuta 2013 klo 11.04

    Mistähän johtuu, että yleensä unohdamme rukousvastaukset kovin helposti? Onko se ihmisen syntisyys mikä tekee sen, että ikäviä asioita on helpommin pinnalla kuin mukavia?
    Unohtivathan israelilaisetkin saman tien, mitä Jumala oli heille tehnyt, kun vapautti heidän Egyptin sorron alta! Kapina alkoi heti eikä loppua tullut.
    Samaa syntistä sukukuntaa me kaikki olemme!

    Mutta kiitos Jumalalle, että hänen lapsinaan osaamme ainakin hetkittäin
    kiittää häntä :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää