Suku ja perinteet

Äitini on jo ikäihminen, mutta yksi on, josta hän ei luovu. Se on juhannusheran keitto. Tosin hän saattaa keittää sitä joskus muulloinkin, jos on suuri juhla.Kyse on perinneruuasta, joka on juhlaruoka Nivalassa, parhaasta päästä.

Paikallislehdessä on ilmoitus vähintään juhannuksen alla: punaista heraa myytävänä, omat astiat! Tuota juhlaruokaa haluavat ne, jotka ovat siihen tottuneet, kaikki siitä eivät pidä. Eivätkä kaikki voi sitä syödä, sillä hera on hyvin voimakasta: tuntiakausia keitettyä maitoa, josta vesi haihtuu. Herat saadaan juustonjuoksutinta käyttäen ja ne lisätään kiehumaan maitoon ja keitetään, kunnes sekä maito että herat ovat oranssinpunaisia. Hyvää se on, ja sitä pääsen nauttimaan pian.

Äidinäiti kuoli vain 67-vuotiaana. Sen jälkeen äitini sanoi usein kaipaavansa äitiään, sitä ettei voi soittaa enää tälle tai tavata. Erityisesti lapsensynnyttämisen jälkeen äiti kertoi odottaneensa äitiään käymään.

Liekö äidin opetusta vai naisen verissä tuo asia, sillä itselleni on myös oman äidin läsnäolo samoissa tilanteissa ollut tärkeä. Sen takia osaan arvostaa ja olla kiitollinen, että äitini vielä elää.

Isäni kuoli pari vuotta sitten, sitäkin tärkeämpää on ainoan tyttären vierailut äidin luona. Niinpä menen ilolla, koska minut otetaan ilolla vastaan.

Suku on tärkeä minulle. Se on voimavara ja sen kautta voin oppia tuntemaan itseäni ja juuriani tässä elämässä. Saan myös rukoilla sukuni puolesta ja kiittää isovanhemmistani, jotka rukoilivat ja kantoivat sukua Jumalan eteen. Niinpä minäkin rukoilen myös tulevien polvien puolesta. Se on etuoikeus.

Ota Jeesus rakkahin, 
suojaas koti kallehin
siunaa äitiä ja isää...
-Lastenvirrestä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää