Suku ja perinteet

Äitini on jo ikäihminen, mutta yksi on, josta hän ei luovu. Se on juhannusheran keitto. Tosin hän saattaa keittää sitä joskus muulloinkin, jos on suuri juhla.Kyse on perinneruuasta, joka on juhlaruoka Nivalassa, parhaasta päästä.

Paikallislehdessä on ilmoitus vähintään juhannuksen alla: punaista heraa myytävänä, omat astiat! Tuota juhlaruokaa haluavat ne, jotka ovat siihen tottuneet, kaikki siitä eivät pidä. Eivätkä kaikki voi sitä syödä, sillä hera on hyvin voimakasta: tuntiakausia keitettyä maitoa, josta vesi haihtuu. Herat saadaan juustonjuoksutinta käyttäen ja ne lisätään kiehumaan maitoon ja keitetään, kunnes sekä maito että herat ovat oranssinpunaisia. Hyvää se on, ja sitä pääsen nauttimaan pian.

Äidinäiti kuoli vain 67-vuotiaana. Sen jälkeen äitini sanoi usein kaipaavansa äitiään, sitä ettei voi soittaa enää tälle tai tavata. Erityisesti lapsensynnyttämisen jälkeen äiti kertoi odottaneensa äitiään käymään.

Liekö äidin opetusta vai naisen verissä tuo asia, sillä itselleni on myös oman äidin läsnäolo samoissa tilanteissa ollut tärkeä. Sen takia osaan arvostaa ja olla kiitollinen, että äitini vielä elää.

Isäni kuoli pari vuotta sitten, sitäkin tärkeämpää on ainoan tyttären vierailut äidin luona. Niinpä menen ilolla, koska minut otetaan ilolla vastaan.

Suku on tärkeä minulle. Se on voimavara ja sen kautta voin oppia tuntemaan itseäni ja juuriani tässä elämässä. Saan myös rukoilla sukuni puolesta ja kiittää isovanhemmistani, jotka rukoilivat ja kantoivat sukua Jumalan eteen. Niinpä minäkin rukoilen myös tulevien polvien puolesta. Se on etuoikeus.

Ota Jeesus rakkahin, 
suojaas koti kallehin
siunaa äitiä ja isää...
-Lastenvirrestä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...
Lue lisää

Sana kantaa

Kuva
Helppoina päivinä en epäile ollenkaan selviytymistäni päivästä toiseen. Silloinkin Jumalan sana rohkaisee ja lohduttaa joka tapauksessa. Tällaisina päivinä kuin tänään kiitosaiheeksi nousee se, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.  Vähäsarja kertoo kuvassa olevan kirjan päivän tekstissä Jaakobin painista, 1 Moos 32:24-26. Vähäsarja sanoo muun muassa: ...tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjää, tarvitaan muita vierelle. Matkavauhdin hiljettyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa, Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.  
Lue lisää

Vuosi espanjan opiskelua

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!
Lue lisää