Kanssakulkijat

Elämä on kuin polku vaihtelevassa maastossa. Välillä sitä on helppo kulkea, toisinaan melkein mahdotonta. Yksin on jokaisen astuttava polulleen ja yksin viimeinenkin askel otettava.

Mutta meille on varattuna ihmisiä ja asioita, joiden avulla me jaksamme jatkaa. John Bunyan kirjoittaa Kristityn vaellus -kirjassaan näistä matkatovereista. Osa heistä yrittää estää matkan jatkumista oikeaan suuntaan, osa auttaa eteenpäin.

Kunpa voisin itse olla sellainen, joka osoitan oikeaa suuntaa toisille! Enhän voi muuta, kuin kulkea itse Jeesuksessa, Jumalan sanan turvassa. Siten väärään suuntaan kulkijat voivat törmäillä minuun ja vaihtaa suuntaa, jos tahtovat.

Myös ne, jotka ovat väsyneet polun varrelle, voivat saada virvoitusta samaan suuntaan matkaavilta ja nousta jälleen. Välillä voin itse olla se väsynyt, välillä toisia virvoittava.

Tärkeää on, että pääsemme kerran perille. Välillä on lupa levähtää, on lupa ja pitääkin tutkia Karttaa, että voi varmistua oikeasta polusta.

Kun huomaamme, että olemme eksyneet oikealta reitiltä, on aina lupa kääntyä ja palata takaisin turvalliselle polulle, joka johtaa Taivaaseen, lopulliseen päämäärään.

Välietapeissa, käännekohdissa, vaikeissa vesistöjen ylityksissä me tarvitsemme toisiamme.

Olkaa lujat, 
ja olkoon teidän sydämenne rohkea,
te kaikki,
jotka Herraa odotatte.
-Psalmista 31

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?