Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Minä myös kiitän Jumalan suuresta armosta minua syntisäkkiä ja epäonnistunutta kohtaan. Onneksi raamatusta saa lukea, että Jeesus tuli vain syntisiä ja epäonnistuneita varten, eivät terveet tarvitse parantajaa. Psalmi 103 on parantava lääke, kiitän myös virvottavista psalmeista.
VastaaPoistaRaamattuopetuksia ja saarnoja kuunnellessa on niin, niin vapauttavaa kuulla: Tyttäreni, sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämän saamme tässäkin hetkessä omistaa itsellemme, Tuula ja muut!
VastaaPoista