Vuosi on mennyt

Kitara on vapaakirkon, jossa lut.srk:mme kokoontuu
Yllättäen on jo vuosi kulunut, kun kirjoitin tänne viimeksi. Ei niin, ettei kiitollisuuden aiheita olisi ollut.

Kuuluvuuden tunne

on tärkeä osa jaksamista ja selviytymistä. Kuulun johonkin, jossa minua kaivataan, ellen ole siellä. 
Muskari tänään perhekahvilassa

Työpaikka 
on yksi tärkeä asia. Jumala johdatti minut Setlementin perhetyöhön juuri ennen mieheni kuolemaa lähes kaksi vuotta sitten. Äskettäin työsopimustani jatkettiin kesäkuun loppuun. Tunnen kuuluvani työyhteisöön, minut halutaan sinne ja itse haluan olla sitä porukkaa.
Seurakunta
Se on toinen perheeni sen lisäksi, että minulla on lapset, jotka ovat kaikki jo perheellisiä. Seurakunnassakin minua kaivataan, ainakin ensi pyhänä, sillä minulla on kanttorivuoro. Luulen, että poissaoloni huomataan muutenkin, sellainenhan perhe on. Jos joku puuttuu, toiset havaitsevat sen ja kyselevät.

Mikään ei tässä maailmassa saa olla niin tärkeää, että nojaisin enemmän siihen kuin Jeesukseen. Omat voimani ja kykyni eivät riitä luotsaamaan minua tämän maailman läpi taivaaseen. Ei ole mitään muuta nimeä, joka minua auttaisi, ei mitään muuta voimaa, joka kestäisi ja veisi oikeaan suuntaan.
Raamattu varoittaa Snl 3. luvussa nojaamasta omaan ymmärrykseen:





Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.  Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kohti caminoa!

Rukousvastaus

Kiitos levosta