pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Terveyden merkityksen huomaa yleensä vasta, kun tulee kipuja tai sairauksia. Itse arvelen olevani aika kipuherkkä tai ainakin itseäni harmittaa omat valitteluni ja ruikutukseni. On tärkeää, että tunnistaa olonsa; olenko terve vai sairas. Moni mies erityisesti menee lääkäriin vasta, kun on liian myöhäistä korjata vahinkoja. Onko se sitä, ettemme halua turhaan vaivata toisia, itsemme vähättelyä? Itse kuitenkin olemme itsemme asiantuntijoita, mitä tulee kipuihin tai huonoon oloon. Toisinaan minun ainakin on vaikea tunnistaa, onko kyseessä somaattinen kipu. Toisin sanoen, tunnenko kipua siksi, että voin henkisesti huonosti. Siinäkin tapauksessa kipu on todellista. Kun vanhus sairaalassa valittaa ja ääntelee kuin olisi kipeä, hänellä on jokin syy tehdä niin. Kuka kuuntelisi häntä? Joskus olen käynyt lääkärissä kipeyteni takia, saanut kuuntelevan korva, lähtenyt reseptin kanssa kotiin - enkä ole hakenut lääkettä ollenkaan: tauti parani, kun sain avun henkiseen kipuuni. Ehkäpä mekin...

Koti ei tuntuisi niin ihanalta turvapesältä, jos sieltä ei joskus astuisi ulos maailmaan. Aika nopeasti alkavat seinät kaatua päälle, pölyt ahdistaa ja mieli masentua. Mutta lähdepäs ulos kävelemään, kylään tai kauppaan, niin johan on mukava palata takaisin kotiin. Jumala on johdattanut minulle kotipesän, kyyhkytuvan, joka on kaikin puolin minulle sopiva. Vaikka asun yksin, kuulen ääniä naapurista ja kadulta, mutta ne eivät minua häiritse. Yläkerran vanhusten juttelu kuuluu hiljaisena  ja kodikkaana. Koskaan ei riitaa tai tappelua. Ikkunastani pidän yhteyttä toiseen eläkeläispariin pitämällä kukkia ikkunalla, niin että Essi-rouvakin voi niistä iloita. Poikkean kutimen kanssa kyseisen parin luona juttelemassa silloin tällöin. Nauramme yhdessä paljon, sillä jotenkin vaan huumorimme on samanlaista. Jumalan rauha lepää kotini yllä, sillä kuulun Jumalalle, olen hänen lapsensa. En tunne itseäni erinomaiseksi tai mitenkään mallikristityksi. Minulle riittää, että Jumala rakastaa mi...

Tämä vuosi on ollut minulle erilainen aiempiin verrattuna sikäli, että olen joutunut aloittamaan monia lääkityksiä perinteisiin suomalaisiin sairauksiin. Uusimpana astmaoireiden lääkitys; toivottavasti astmaa ei kuitenkaan olisi, sen aika näyttää. Näissä kaikissa me saamme jalon voiton , lupaa Raamattu, hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut. Eli Jeesuksen kautta, kukapa muu meitä olisi rakastanut pyyteettömästi kuolemaan asti! Kun uskovan elämään kasaantua vaikeuksia, sitä enemmän hän rakastaa Jeesusta. Eikö se ole ristiriitaista? Eikö pitäisi olla vihainen ja pettynyt Jumalaan, joka sallii lapselleen ikäviä asioita? Inhimillisesti ajatellen niin tuntuukin, mutta koska Jumalan Pyhä Henki asuu häneen uskovissa, hänen lapsissaan, niin sydämessään lapsi tuntee, että Isän rakkaus on sitä syvempi, mitä vaikeampaa elämä on. Ei ole mitään muuta turvaa. Eikä mikään tai kukaan muu voisikaan auttaa kuin oma Luojamme. Sillä niin on Jumala sinua ja minua rakastanut, että antoi ainoan ...

Mummona olemisessa on pari erinomaista pääasiaa. Toinen on se, että mummolla on hyvin tärkeä rooli lapsenlapsen elämässä, jos hän vain tahtoo sitä. Toinen merkittävä asia on se, että mummon ei tarvitse kantaa kuin sen hetkinen vastuu, kun hän vaikkapa hoitelee lapsenlastaan. Muutoin vastuun kantavat lapsen vanhemmat. Mummon tärkeä tehtävä lapsenlapseen nähden on rukoilla tämän puolesta ja luottaa, että Jumala pitää huolen. Silloin, kun mummolla on mahdollisuus ja lupa opettaa lapsenlapselleen Jumalasta ja Jeesuksesta, se on etuoikeus. Hän voi vahvistaa vanhempien antamaa kristillistä kasvatusta omalla esimerkillään ja opetuksellaan. Raamattu kehottaa puhumaan tuleville polville Jumaln suurista teoista. Olkaamme uskollisia tässä tehtävässä. Jumala meitä siinä auttakoon.

Olen käynyt pari kertaa MS-yhdistyksen vesijumpassa, sillä jäsenenä minulla on siihen mahdollisuus, vaikka en itse olekaan potilasjäsen. Kun tein jumppaliikkeitä vedessä, katseeni osui viereiseen tilaan, jossa oli iso ryhmä istumassa kahvipöydässä. Näin vain ihmisten varjokuvat. Etualalla istui mies pyörätuolissa, nojasi niskatukeen. Minulla tuli mieheni Ari mieleen. Vieressä istui vaimo, vai liekö ollut hoitaja. Tämä pisti lusikalla ilmeisesti kakkua miehen suuhun. Ja minä vaan polskuttelin lämpimässä vedessä, enkä hoitanut ketään muuta kuin itseäni! Tuo näkymä oli kuin väläys omaan elämääni: tuota minä olen tehnyt väsyksiin asti, mutta se aika on ohi. Nyt on toisenlaiset kuviot. Nyt hoidan itseäni. Uin, jumppaan, kävelen ja teen sitä, mitä tunnen tarvitsevani. Enkä kuitenkaan ole hylännyt miestäni. Hänellä on oma elämä, ja Jumala on hänen kanssaan kuten on minunkin kanssani. Joskus johdatus vaan on tällaista. "Nyt et sitä ymmärrä, mutta vastedes olet sen käsittävä...

Edelleen nautin mummoilusta lapsenlapseni luona viettämällä päivät kahdestaan hänen kanssaan. Tuntuu mukavalta, ettei lapsi vierasta minua tai itke vanhempien perään. Ja kun nämä tulevat kotiin, sittenkin hän on tyytyväinen oloonsa. Vaihtelu tekee hyvää. Aamuisin minusta on ihanaa lekotella patjallani lapsen sängyn vieressä ja odottaa, että tämä herää. Ei ole tarve nousta ylös mitään tekemään. Puistossa meidän aikamme kuluu mainiosti, kunhan annan vauhtia keinujalle ja kuljen hänen perässään. Kaunis taivas, kirkas sää ja raikas tuuli virkistävät. Lisää kiitosaihetta sain, kun eräs rouva kertoi heidän asuinmaastaan idästä: taivas on saasteista ruskea koko ajan, vaikka muuten kaikki näyttää paratiisimaiselta. Kiitos Jumalalle ihanasta Suomestamme! Ilmasto on vaihteleva, juomavettä riittävästi ja sekin on puhdasta verrattuna muihin maihin. Kiitosaihetta on runsaasti jo tässäkin! Saati sitten Jumalan armo: se on joka maassa yhtäläinen, jokaista ihmistä kohtaan yhtä suuri. Ja häne...

Joka päivä olisi syytä ja aiheita kirjoittaa pitkät rimssut kiitosaiheita, mutta useimmiten ne jäävät vain omiin ajatuksiin. Tänään kiitän, että olen selvinnyt 2-vuotiaan Sara-tyttösen kanssa hienosti pitkän päivän. Aamulla tyttönen heräsi iloisena, vaikka oli vain mummo paikalla, isiä ja äitiä ei näkynyt missään. Eikä koko päivänä tyttö kysellyt, koska vanhemmat tulevat. Leikitty on ja vietetty päivää. Aikuisen askeleeni vaan kulkevat sittenkin liian joutuisaan, en osaa kulkea tarpeeksi hitaasti. Mutta opettelen koko ajan. Perhe palasi. Etanapeli alkaa. Mummo taitaa pitää vapaavuoron ja antaa Saran pelata vanhempien kanssa. 1. Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen. Minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, taivaan Isä suojelee. 2. Ota, Jeesus rakkahin, suojaas koti kallehin. Siunaa äitiä ja isää , heille elinpäivää lisää. Ystävä sä lapsien, pientäs auta holhoten. 3. Pidä meitä turvissas, Jeesus, armohelmassas. Suojaas sulje...