Tekstit

Käsityöilta

Kerran kuussa Lene kutsuu naisia luokseen perjantaisin käsitöiden merkeissä. Aluksi kahvittelemme kunhan Lene saa äänensä kuuluville ja naiset pääsevät kahvipöytään. Rukous illan ja katetun pöydän ääressä on hyvä alku illalle. Itse en ole päässyt moneen kuukauteen mukaan, mutta tänään menen. Töistä tultuani kävin saunassa, pesin pyykit ja virkistyneenä lähden matkaan. Yksinäisyydessä vietetty aika on tarpeen, mutta jos ei tämän tästä pääse kohtaamaan ystäviä, elämä käy kuivakaksi. Ja yhteinen rukous ja luottamuksellinen keskustelu ovat avaintekijöitä onnistuneelle yhdessä ololle. Kiitos Jumalalle kaikista rakkaista ihmisistä! MInä ylistän sinua, Herra!

Kiitos ystävistä

Ystävät ovat lahjaa, mikä kulunut fraasi! Mutta niin vaan on, että ystävyyden syntymiseen tarvitaan aikaa ja jotain yhteistä. Joskus se yhteinen voi olla sitäkin, että ollaan hyvin erilaisia. Erilaisuus yhdistää. On virkistävää, kun oppii uusia asioita. Minä opin taannoin, että lenkille voi lähteä, mutta jos hetken kuluttua löytyy sopiva kivi meren rannassa ja tekee mieli istahtaa, sen voi tehdä! Minä olin luullut, että jos lenkille lähtee, lenkki on myös tehtävä aasta ööhön. Joskus se aa - öö voi olla lähtöpaikasta kivelle ja takaisin. Suunnitelmia saa muuttaa, ei ole pakko olla aina niin kirjaimellinen! Jeesuksen ystävyys on kuitenkin parasta, mitä minulle on tapahtunut. Hän on aina läsnä, niin usein kuin haluan hänelle puhua. Ja hän puhuu minulle aina, kun haluan häntä kuunnella. Hän tekee sen Sanassaan, mutta Hän voi puhua myös luomansa luonnon kautta, ihmisten ja eläintenkin kautta. "Älä pelkää, minä olen sinut lunastanut.  Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä ...

Lohdutuksen siivillä

Lauantaina ja sunnuntaina tein jotain, mikä menee yli ymmärrykseni. Ostin Tuusulasta auton, säällä, jolloin satoi lunta ja tie oli hyvin liukas. Ajoin auton Espoon kautta Tampereelle ja sieltä Vaasaan. Parin kuukauden takaisen onnettomuuden vaikutukset olivat ilmeiset: pelkäsin ajaa niin kuin en koskaan ole pelännyt! Jo matkalla autoa katsomaan pelkäsin Jyrkin kyydissä, kun auto vähänkin liiraili jäisellä tiellä. Auto oli kuitenkin sellainen, jollaisen halusin. Niinpä ajoin hyräillen läpi äiti-Suomen hameenhelman kotiin. Psalmia 5, joka on aiemmassa kirjoituksessani ja muita vastaavia. Tunsin saavani niistä voimaa ja lohdutusta. Loppumatkalla pelko hälveni niin, että sävelet vaihtuivat kiitoslauluihin. Taisi olla Jumalan johdatusta pelkoni voittamiseksi koko ajomatka! Apu minulle tulee Herralta.

Apostolin kyydillä

Eilen ja tänään olen kävellyt töihin, sillä pakkasta on jälleen yli 10 astetta aamulla ja olen flunssainen. Kävellessä henkeen ei ota kylmä ilma samoin kuin pyöräillessäni. Kävellessä ehtii myös ajatella enemmän tai ainakin hitaammin, siltä tuntuu. Flunssaisena olen aina henkisesti myös huonokuntoinen ja alavireinen. Tänä aamuna Pyhä Henki lohdutti minua koko matkan, sillä hän muistutti minua eräästä säveltämästäni raamatun kohdasta ja lauloin sitä koko matkan: Herra, kuule minua! Huomaa huokaukseni! Kuninkaani ja Jumalani,  kuule kun huudan sinulta apua! Sinua minä rukoilen, Herra, jo aamulla, kuulet ääneni. Aamun hetkellä tuon, sinulle kiitoksen ja odotan vastaustasi. Iloitkoot kaikki, jotka sinuun turvaavat, loppumaton olkoon heidän riemunsa. Sinä suojelet niitä,  jotka rakastavat sinua! Sinä olet heidän ilonsa lähde, sinä Herra annat siunauksesi vanhurskaalle. Sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi!  -Psalmista 5

Jumalan varjelus

Kävelin kaupasta kotiin ylämäkeä. Ystäväni tuli yllättäen toisella puolella katua vastaan pyörällä alamäkeen. Huusimme tervehdyksen toisillemme. Yhtäkkiä ystäväni pyörä lähti kovempaan vauhtiin, ystäväni huusi apua ja näin miten hän ei hallinnut pyörää. Vastaan tuli poikkikatu ja sieltä tuli auto. Huusin Jumalaa apuun, ettei auto aja ystäväni päälle. Auto pysähtyi, ystäväni jatkoi kiitämistään valoristeystä kohti ja pysähtyi ennen sitä. Kävelin ystävää vastaan, kun hän talutti pyörää ylös mäkeä. Toinen polustin oli mennyt poikki, joten pyörää ei voinut ohjata. Käsijarru oli, mutta kesti, ennen kuin ystäväni säikähdykseltään huomasi käyttää sitä. Kiitos Jumala, varjeluksestasi! Kiitos, ettei ystäväni kaatunut. Kiitos ettei auto ajanut hänen päälleen.

Kiitos huolenpidostasi, Jumala

Onpa mukava ajella pyörällä pakkaskelilläkin, kun on uusi kettinki ja pyörä liikkuu sulavasti! Auto-onnettomuudesta on kulunut noin viisi viikkoa ja siitä aiheutuneet vammani ovat vähäisiä ja paranevat koko ajan. Tytär pääsi eilen töihin ja oli ilmiselvästi onnellinen. Ei hän vielä täysin terve ole, sillä selkärangan murtumien paraneminen kestää kauan. Mutta työssä hän kykenee olemaan ja siitä kiitämme! Edelleen kiitän, että minulla on työpaikka, vaikka en ole varma, jatkuuko työ maaliskuun alun jälkeen. Mutta siitä olen iloinen, että minulla on huoleton lepo asiasta! Päivä vain ja hetki kerrallaan.

Kiitän joululahjasta

Paras joululahjani on niin valtava, etten osaa tarpeeksi kiittää enkä iloita siitä. En oikein ymmärrä sen arvoa, määrää ja mittaa. Kyseessä on pelastus, jonka Jumala valmisti, kun otti ihmisen muodon, syntyi tähän kurjaan maailmaan, eli ihmisenä, vaikka on Jumala, kuoli minunkin puolestasi, etten itse joudu vastuuseen synneistäni. Hän kantoi ne ristille, sovitti minut Jumalan, Isäni kanssa, että minä pääsen taivaaseen ja olen vapaa. Täysin käsittämätöntä, mutta niin ihanaa, että rukoukseni on: Pidä minusta kiinni, älä heitä minua pois silmiesi edestä, Herra, älä ota pois Pyhää Henkeäsi, ole aina kanssani. Muitakin joululahjoja sain. Pari mainitakseni: - kylkiluun hiusmurtuma on alkanut parantua, en tarvitse särkylääkettä siihen aatosta lähtien. - olen saanut viettää aikaa lasteni perheiden kanssa ja myös Arin kanssa. Kiitos, Jumala, perheestä!