Onnellinen!
Kuopuksemme menee naimisiin lauantaina, kolmen yön päästä. Olen onnellinen hänen puolestaan ja hänen nuorikkonsa puolesta.
20 vuotta ja rapiat päälle on molempien ikä. Kesä ja koko elämä avautuu heidän eteensä. Voin vain kiittää Jumalaa, että saan nähdä lapseni avioituvan ja olevan onnellinen.
Tämä nuorin on erityinen Jumalan lahja minulle. Hänen kanssaan olen viettänyt kahdestaan eniten aikaa lapsistamme. Kiitollisena mutta kaihoten luovun olemasta hänen lähin omaisensa lauantaista lähtien ja annan sen vastuun ja ilon hänen vaimolleen Karoliinalle.
Kiitos Jumala lapsista, erityisesti tästä kuopuksestamme. Siunaa hänen elämäänsä runsaasti jatkossakin kuten olet siunannut alusta lähtien. Aamen.
Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1 Kor 12:31, 13.luku
20 vuotta ja rapiat päälle on molempien ikä. Kesä ja koko elämä avautuu heidän eteensä. Voin vain kiittää Jumalaa, että saan nähdä lapseni avioituvan ja olevan onnellinen.
Tämä nuorin on erityinen Jumalan lahja minulle. Hänen kanssaan olen viettänyt kahdestaan eniten aikaa lapsistamme. Kiitollisena mutta kaihoten luovun olemasta hänen lähin omaisensa lauantaista lähtien ja annan sen vastuun ja ilon hänen vaimolleen Karoliinalle.
Kiitos Jumala lapsista, erityisesti tästä kuopuksestamme. Siunaa hänen elämäänsä runsaasti jatkossakin kuten olet siunannut alusta lähtien. Aamen.
Mutta tavoitelkaa kaikkein arvokkaimpia armolahjoja! Nyt minä osoitan teille tien, joka on verrattomasti muita parempi.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.
Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään.
Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.
Rakkaus ei kadehdi,
ei kersku,
ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti,
ei etsi omaa etuaan,
ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.
Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
1 Kor 12:31, 13.luku
Onnellista hääpäivää nuorelleparille!
VastaaPoistaToivottavasti päivästä jää mukavat muistot niin heille kuin sinulle ja Arillekin.:))
Kiitos Rosina. Päivä oli sateinen säältään, mutta se oli oikeastaan vain hyvä, sillä hääpaikassa Stundarsin Hemmerin talossa olisi tullut kuuma!
VastaaPoistaArikin pääsi kirkkoon, ja kaikki meni paremmin kuin hyvin, mistä kiitos Jumalalle!