Kiitosaiheita!

Näihin viikkoihin, kun en ole kirjoittanut, on mahtunut paljonkin kiittämisen arvoista asiaa, mutta tässäpä yritän muistella jotain:

- kuopuksemme häät 5.5. olivat siunatut. Äitini pääsi myös mukaan ainoana isovanhempana ( Arin vanhemmat eivät jaksaneet osallistua, morsiamen isovanhemmat ovat jo kuolleet)
- äitini piti myös pienen puheen häissä: olihan hänen ja isän hääpäivä myös, 55 vuotta sitten heidät vihittiin Nivalan kirkossa - isä kuoli 2 kk sitten
- Tero, kuopuksemme, sai kesätyöpaikan Tampereelta, kuten vaimonsakin, joten he ovat onnellisesti aloittelemassa yhteistä elämäänsä
- edelliset saivat juuri mieleisen opiskelija-asunnon ja ovat muuttamassa siihen

Kun kuopus avioitui, tyttäremme muutti viiden vuoden jälkeen takaisin Vaasaan miehensä kanssa!
- he kalustavat omaa pesäänsä, asuvat vain noin 4 km päässä luotani

Toiseksi vanhin lapsistamme sai toisen opiskeluvuotensa päätökseen ja jatkaa töitään opiskeluhuolista vapaana kesälomaan asti. Kiitosaihe!

Vanhin poikamme perheineen tulee parin viikon päästä viikonlopuksi Vaasaan, ja menemme perhekuntinemme sukulaisiin Nivalaan viettämään lasten serkun rippijuhlaa. Herra siunatkoon rippikoulut tänäkin kesänä!

Itse voin fyysisesti hyvin ja olen aloittanut uimisen meressä. Talviuinti on lyhytaikaista, mutta nyt voin uida jo kymmenisen minuuttia ja jumpata vedessä, mistä nautin suuresti.

Kiitos Jumalalle myös Arista, jonka kanssa nautin istua sairaalaan aulassa, virkata, kuunnella Raamattua tai kirjaa. Sillä hetkellä en kaipaa mihinkään, kun Ari hengittelee tyytyväisenä pyörätuolissaan vieressäni. Siinä on väsyneen hyvä levätä, sekä Arin että minun. Siinä on Jumalan rauha meidän kanssamme.