Jumalan puhetta

Olen hakenut työtä. Se olisi sellaista, mistä vain olen haaveillut. Luulin jo, ettei ole olemassa sellaista työtä, mikä näyttäisi omaltani.

Nuoruuden ammattini ei vastaa tämän hetkistä työkykyäni ja -näkyäni, monessakaan mielessä. Jotain uutta olisi löydettävä.

Hakemus hyväksytään tai hylätään. Jo se, että sain hakemuksen lähetetyksi, on iso asia minulle. Olen noussut kuopasta vähintään reunalle kärkkymään. Ei haittaa, vaikka tämä ovi ei aukea, se ei ole siinä tapauksessa minua varten.

Illalla lukiessani Raamattua Jumala puhui minulle:

Itkien he tulevat, 
ja minä johdatan heitä
kun he kulkevat rukoillen.

Tasaista tietä minä vien heidät vesipuroille,
tietä, jota he eivät kompastu.

Minähän olen Israelin Isä,
ja Efraim on minun esikoiseni.

Jer 31:9

Minua pelotti inhimillisesti ajatellen, selviytyisinkö tehtävästä, jota haen. Mutta Jumala näki ajatukseni ja rohkaisi minua sanan kautta.
Kävipä niin tai näin, hän johdattaa minua. Hän vie sellaista tietä minua, että pysyn pystyssä enkä kaadu. Eikä hän vie minne tahansa, vaan paikkaan, missä on vettä! Siellä voi elää, oli se sitten tämän työn kautta tai jollakin muulla tavoin.

Ihmeellinen, suuri ja väkevä Jumala on minun Isäni! Myös sinun, jos annat hänen johdattaa itseäsi!

Se, että Jumala suostuu puhumaan pienelle ihmiselle, on valtavan suuri kiitosaihe: Hän pitää totisesti lapsistaan huolen!

Kotisivullani koti.mbnet.fi/phakkola kerron tänään toisesta asiasta, josta Jumala on tänään puhunut.

Kommentit

  1. sylvi20. helmikuuta 2013 klo 21.13

    Ihana asia että sait rohkeutta ja vahvistusta Jumalalta.
    Kunhan ain osaisimme olla hiljaa ja kuunnella.
    Kiitos! siunausta sinulle!♥

    VastaaPoista
  2. pau24. helmikuuta 2013 klo 9.30

    Oma paheeni, yksi niistä, on se, etten kuuntele Jumalaa tarpeeksi enkä osaa olla hiljaa. Jumala kuitenkin armonsa avulla kasvattaa meitä, kun etsimme hänen seuraansa, niin vajavaista kuin se onkin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää