Takana viikko työelämässä

Neljässä työpaikassa tällä viikolla - olipa huikea elämys! Itse olin valinnut paikat, mihin menin Uravalmennus-kurssin aikana tutustumaan ja mahtavat paikatpa osasin valita! Nyt voin viettää viikonloppua hyvillä mielin.

Tulin nähdyksi ja kuulluksi. Toivon mukaan sain myös jalkaa oven väliin sen verran, että minulle aukeaa jotain työhön viittaavaa jatkossakin. Ensi viikon olen kuitenkin vielä kurssilla.

Jo ihmissuhteet, joita sain luoduksi tällä viikolla, ovat suuri ilo. Ja lopultahan ihmiset ovat aina tärkeämpää kuin mikään muu. Lisäksi sain paljon tietoa ja ajatuksia. Uutta perspektiiviä moneen asiaan.

Mutta sellainen on viikko ollut, että olen polvillani rukoillut aamuisin. Olisi hienoa sanoa, että niin teen aina, mutta ikävä kyllä en. Useimmiten luulen selviäväni omin voimin. Kuitenkin silloin, kun oikein polvillaan on pyydettävä Jumalan apua, koen hänen siunauksensakin suurena ja voimallisena.

 Monena päivänä mielessäni on soinut aamu- ja iltavirreksi sopiva
Tule kanssani, Herra Jeesus. Tule siunaa päivän työ. - Sen hän on tehnyt, siunannut tämänkin päivänä työn.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää