pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Kukapa välittäisi lapsistani ja rakastaisi heitä yhtä paljon kuin minä ellei lasten isä! Koen tärkeänä sen, että minulla on hänet, vaikka hän onkin vakavasti sairas, puhumaan kykenemätön. Siitä huolimatta hän on minun rakas puolisoni. Voin jakaa mieheni kanssa ilot ja surut lapsistamme. Iloa ja kiitosaiheita on paljon, joskus myös huolia, jännitystä ja tärkeitä aiheita rukoiltavaksi. Tulevienkin polvien puolesta rukoilemme. Lastemme lasten ja heidän jälkeensä tulevien, mikäli aikaa riittää sinne asti. Kiitos, Herra, puolisosta, jonka olet minulle antanut. Kiitos myös lapsista ja muusta suvusta. Aamen.

Hyvin nukuttu yö on suuri lahja. Nukuin sikeästi ja olokin on sen mukainen. On mukava lähteä avannolle. Aurinko paistaa, vaikka tuuli näyttääkin vinkuvan. Mitäs tuulesta, kun on vaatteita, joita pukea ylle sään mukaisesti! Eräässä artikkelissa todettiin, miten kielteisiä me suomalaiset olemme. Osittain luterilainen perimä kuulemma vaikuttaa siihen, ehkä totta sekin. Sitäkin enemmän pitkä, pimeä talvi vaikuttaa ja kansanluonteemme on syystä tai toisesta melankolinen. Kielteisyyden havaitsee, kun tiedostaa asian. Itsekin kirjoitin juuri, että aurinko paistaa, mutta... Aina se mutta sieltä tahtoo tulla: ei saa olla "liian kivaa". Täytyy varautua, että jos nyt menee hyvin, niin kohta voi tapahtua jotain kamalaa! Kaikesta huolimatta on uusi armon päivä, Jumala rakastaa minua ja sinua yhtä paljon joka päivä maailman loppuun asti, meistä huolimatta. Meillä on välimies, Jeesus, joka on jo tehnyt kaiken meidän puolestamme. Nautitaan ja kiitetään elämän lahjasta! Vahvistakoon...

Tänä aamuna kiitän siitä, ettei rosvoja ole näkynyt kodin sisällä eikä ikkunan ulkopuolellakaan, kun olen säätä tähyillyt aamuyön unettomina tunteina. Jumala on sama, minun tilani ja oloni vaihtelee. Jos ei olisi kiinnekohtaa, ankkuria, joka antaa vakauden elämään, eihän tästä mitään tulisi. Omat tunteet, ajatukset ja käsitykset vaihtelevat, mutta Jumala ei. Hän on ikuisesti samaa mieltä kuin on aina ollut ihmisestä ja omista lupauksistaan. Ihminen on syntinen ja tarvitsee sovittajan voidakseen kohdata pyhän Jumalan. Sovittajan on Jumala myös itse järjestänyt Pojassaan ja näin meillä on pääsy hänen eteensä lahjavaatteissa, Toisen omissa ja Toisen omana. Syntimme on pyyhitty pois. Tässä on pienelle ihmiselle jokaiseksi päiväksi riittävästi kiittämistä, vaikka päivä olisi muuten millainen tahansa. Jumala rakastaa minua Pojassaan. Se on Jumalan teko, että uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.

Viime yönä nukuin aika huonosti. Oli vähän pelkoa, oli huonoa oloa. Mutta aamun tulo on aina ilo, sillä yö voi olla pelottava. Pimeys ja yö kuuluvat yhteen. Myös pahuus on aina pimeyttä, salamyhkäisyyttä, jotain puistattavaa. Jumalan armo on onneksi jatkuvasti uusi ja sama. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Tänäänkin saan uskoa ja luottaa, että olen Jumalan hyvässä hoidossa, vaikka itsestäni tuntuisi miltä. Iltayöstä lueskelin psalmia 91 monta kertaa ja tankkasin itselleni siitä turvaa: Kaikkivaltiaan varjossa yöpyvä sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan." Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

...turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla, sanotaan vanhassa virressä. Kiitän sydämestäni Jumalaa, että selvisin eilisestä ja viime yönäkin nukuin kohtuullisen hyvin. Tosin koko päivän pulssi oli tavallista kiivaampi ja olin järkytyksen vallassa. Kuitenkin Jumala auttoi, että pystyin hoitamaan kanttorin hommat Mikaelin seurakunnassa kohtuullisesti. Väkeäkin oli paljon messussa ja koko tilaisuus hoiti loppukahveja ja pastorin pientä tuokiota myöten minua. Keskustelut ja juttelu toisten uskovien kanssa antoi sekin voimaa. Kiitän Jumalaan siitäkin, että yöllä kotiini tunkeutunut mies tuli juuri minun kotiini, sillä hän sai kuulla Jeesuksesta ja kokea, että Jeesus on niin voimallinen, että hänenkin oli riisuttava aseensa, ts. otettava kommandopipo pois ja paljastettava itsensä. Rukoilen, että Jeesus kutsuu häntä niin voimallisesti, että miehen elämä muuttuu. Virsi 397: 1. Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on täht...

Koin tänä yönä klo 4.30 järkyttävän tapauksen. Heräsin julmettuun kolinaan, johon tajutonkin olisi herännyt, ja nousin ylös. Menin eteiseen ja näin jonkun seisomassa käytävän päässä. Farkut varmaan, musta huppari ja kommandopipo päässä. Karjaisin tai huusin, en tiedä, miten sen tein, mutta en kuiskaillut kuitenkaan: Jeesuksen nimessä, ulos! Tyyppi otti piponsa pois jossain vaiheessa, kai halusi osoittaa, millainen komeus huusholliini astui. Nuori mies, vaaleahko kihartava tukka, ei varsinaisesti pelottava ilmestys, mutta ajankohta ja huusholli väärä joka tapauksessa. Kävelin hänen ohitseen eteiseen, näin kaatuneen kenkähyllyni ja avasin oven. Komensin hänet samalla käskysanalla ulos ja hän meni. Oli jonkin verran kaljoissa. Jotain sananvaihtoa kävin hänen kanssaan, suomenkielinen mies. Kenkäteline on levällään eteisessä. Yläkerrasta kuului ääniä, hekin varmasti heräsivat, ehkä joku muukin, en tiedä. Se on varmaa, että Jumala valvoo omiaan, tietää tarkasti ja kuulee huudot...

Näin Raamattu lupaa, edellytys on, että me rakastamme Häntä. Sitä emme toki tee ennen kuin olemme itse maistaneet Hänen hyvyyttään. Hyvä, rauhallinen olo ja luottamus perustuu Jumalan armoon. Jumalan sana hoitaa ja "voitelee" ajatuksia, niin että usko vahvistuu. Eipä sillä, etteikö ajatuksiin mahdu paljon sopimatonta ja pahaakin, mutta armo kantaa. Kun lähden ulos tuuleen ja viimaan, en ajattele, että koska minulla on hyvä takki, pysyn sen ansiosta lämpimänä, vaikka takilla on suuri merkitys etenkin tuulisessä säässä. Kyllä se, mitä takin alla on, mitä päähäni olen pukenut, käsiini laittanut, jalkoihini vetänyt ja jopa sukat kengissä vaikuttavat lopputulokseen. Kengistä puhumattakaan, onko niitä vai eikö ole jalassa. Mikään vaatteista ei yksistään anna lämpöä, vaan kaikki yhdessä. Kokonaisuus määrittää olomme. Näin on myös hengellisen elämän suhteen. Siihen vaikuttaa kaikki kokemamme, elämämme, suhteemme Jumalaan, seurakuntaan ja lähimmäisiin. Sanan kuuleminen on tärk...