pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.com

Ei vaikuta äkkiseltään hauskalta ajatus vanhenemisesta. Mutta senkin saamme ottaa Isämme kädestä. Aikansa on kaikella, myös täältä lähtemisellä. Meitä valmistetaan siihen. Vaikka askareet sujuvat lähes samoin kuin ennenkin, palautuminen niistä on hitaampaa. Yllätyksiä tulee, kun paikat ovat jumissa, vaikka olen vain tavallisesti siivonnut tai pessyt ikkunoita. On tarkkailtava ajan merkkejä ja tehtävä johtopäätöksiä, missä ajassa liikumme. Yhtä hyvin meidän tulisi tunnistaa itsessämme, milloin on aika hidastaa vauhtia. Se taitaa vaan olla aika vaikeaa! Siihenkin voimme pyytää apua Jumalalta, joka tuntee meidät läpikotaisin. Hän tahtoo viedä meidät Psalmin 23 tavoin viheriäisille niityille makoilemaan että jaksamme sitten taas uusille poluille.

Kiitos Jumalalle tämän päivän terveydestäni! Yöllä tapahtui käänne ja poskiontelot alkoivat tyhjentyä aamun tullen. Oloni on nyt aivan toinen kuin eilen, vaikka vieläkin olen toipilas ja lepään tämän päivän. Jos ei välillä ole kipeä, ei osaa arvostaa terveyttään. Kiitos siis Jumalalle tästä terveellisestä opetuksesta. Samalla olen opetellut sitä ajatusta, että itsestä on pidettävä huolta. Olen vastuussa lähinnä itsestäni, en niinkään muista. Usein vaan on helpompi huolehtia muista kuin itsestä. Siinähän ei voi muuta kuin väsyä lopulta. Iloisella mielellä siis tämän päivän olemiseen! Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme!

Kiitosaiheeni on se, että olen saanut levätä tänään, kun olen juuri sitä tarvinnut. Poskiontelotulehdus aiheuttaa myös kovaa päänsärkyä ja siitä olen kärsinyt tänään. Aamupäivän nukuin melkein kokonaan, välillä heräten johonkin oireeseen. Iltapäivällä särkylääkkeet purivat niin että olen aika hyvässä vedossa, kun tytär pistäytyi lapsenlapsen kanssa luonani. Tytär toi kaupasta ruuat tullessaan ja laittoi meille kaikille syötävää ja tiskasi lopuksi. Itse sain nauttia rakkaitteni seurasta. Kiitos hyvälle Jumalalle mahdollisuudesta levätä ja sairastaa. Jokin tarkoitus on kaikella, sillä Jumala johdattaa omiaan tavalla ja toisella. Tulkaa hiljaiseen paikkaan ja levähtäkää vähän. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon.

Kevät yllättää aina! Kolkkojenkin päivien jälkeen lenkillä ollessani huomaan lumien kadonneen, ikään kuin tilaa olisi tullut enemmän. Mitenhän se on mahdollista? Ensimmäiset krookukset tavoitin läheisen talon takapihalta, lumikellot ikkunani takaa ja punaiset raparperin pallerot tallin nurkalta. Katupölyn ja muiden keväisten pölyjen keskelläkin on ilo siitä, että pitkä talvi on väistynyt: ikkunanpesu odottaa! Mutta tänä keväänä en hoppuile siinäkään asiassa. Se ei minua stressaa, tärkeämpää on jaksaa joka päivä. Ja kyllä minä jaksan, nukun yöni yleensä oikein hyvin. Työkokeiluni jatkuu, mukavia ja haastaviakin ihmissuhteita on tullut lisää elämääni ja se tuntuu hyvältä. Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta, jota elinaikani olen saanut tuntea! - kiitosvirren säveliä

Viikko työkokeilua takana. Ihania ihmisiä ja kohtaamisia, leppoisa aloitus. Tästä on hyvä jatkaa. Eilisen päivän olin väsynyt. Itkeskelin ja kävelin paljon ulkona. Olin sairaalassa mieheni luona. Onneksi hän oli ennakkotiedoista poiketen hyvässä kunnossa ja pirteä, sain voimia ja olin onnellisella mielellä hänen kanssaan kahvilassa pari tuntia. Tapasin siellä vanhoja tuttavia, sain olla itsekseni, kuuntelin Raamattua, mies voi hyvin. Viime yönä nukuin melkein 10 tuntia. Sen jälkeen pitkä lenkki luonnossa, ulkona, avannolla. Lapsen perhe käymässä, jälleen leppoisaa oleilua. Hyvä ja kiitollinen mieli. "Vielä on iltaa", näin profetoi minulle eräs ystävä joitakin vuosia sitten. Tuo sana on lohduttanut minua ja lohduttaa edelleen. Siitä tiedän, että Sana on Herralta, kun sen vaikutus ulottuu pitkälle ja lohdutus sen myötä.

Kuukauden kurssi takana. Olen kiitollinen sen annista. Sain taas ansioluettelon ja hakemuksen tehdyksi. Sellaisten teko on minusta aika uuvuttavaa, sen takia kurssin tuoma apu oli paikallaan. Pääsen työkokeiluun, se on kiitosaihe. Työ on aivan erilaista, mitä olen ennen tehnyt, mutta hyvin kiinnostavaa: työtä maahanmuuttajanaisten ja heidän perheidensä kanssa. Odotan ilolla ja vähän jännitykselläkin työn alkamista. Kysehän ei ole varsinaisesta "työstä", mutta sittenkin se on jotain säännöllistä ja oikeaa tekemistä. Ja tämän kautta ainakin näen, onko tämä sitä tekemistä, mikä on ominta minua näillä lahjoilla ja eväillä mitä minulla on. Ps 7:18: Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.

Neljässä työpaikassa tällä viikolla - olipa huikea elämys! Itse olin valinnut paikat, mihin menin Uravalmennus-kurssin aikana tutustumaan ja mahtavat paikatpa osasin valita! Nyt voin viettää viikonloppua hyvillä mielin. Tulin nähdyksi ja kuulluksi. Toivon mukaan sain myös jalkaa oven väliin sen verran, että minulle aukeaa jotain työhön viittaavaa jatkossakin. Ensi viikon olen kuitenkin vielä kurssilla. Jo ihmissuhteet, joita sain luoduksi tällä viikolla, ovat suuri ilo. Ja lopultahan ihmiset ovat aina tärkeämpää kuin mikään muu. Lisäksi sain paljon tietoa ja ajatuksia. Uutta perspektiiviä moneen asiaan. Mutta sellainen on viikko ollut, että olen polvillani rukoillut aamuisin. Olisi hienoa sanoa, että niin teen aina, mutta ikävä kyllä en. Useimmiten luulen selviäväni omin voimin. Kuitenkin silloin, kun oikein polvillaan on pyydettävä Jumalan apua, koen hänen siunauksensakin suurena ja voimallisena.  Monena päivänä mielessäni on soinut aamu- ja iltavirreksi sopiva Tule kans...