Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta.
Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi.
Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä.
Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla.
Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua.
Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
1.
Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.
2.
Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.
3.
Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.
|
|
4.
Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille,
uuden voiman uupuneille.
5.
Iloitse siis auttajasta,
Herran kansa, Jumalasta!
Maahan lyö hän vainoojamme,
sanansa on voimanamme.
6.
Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.
Säk. 1–3, 5–6 Lina Sandell 1855. Säk. 4 Fredrik Engelke 1873. Suom. Harpunsäveliä 1886. Uud. Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.
Kommentit
Lähetä kommentti