Riittävä yöuni!

Tänä aamuna minua hymyilytti, kun heräsin ja katsoin kelloa. Puoli viisi. Sitä se on näyttänyt tällä viikolla joka aamu.

Ensin heräsin varhain stressin takia, sitten hammassäryn ja tänään muuten vaan.

On hyvä nousta varhain, jos on saanut illalla ajoissa unen. Jo puoli kymmeneltä olin illalla vuoteessani ja jaksoin helposti nousta.

Sitä paitsi varhain noustuaan voi ottaa varhaisaamutorkut, ja sellaisia olen jo ottanut moneen kertaan tähän mennessä, kun kello on vajaa kahdeksan.

Vähäsarjan päivän tekstiä jaan jälleen.

Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. Matt 3:2

Vähäsarja toteaa, että Johannes Kastajan puheet olivat kovaa tekstiä. Ei auta itse parannella, lopetella tupakointia ja siistiä nurkkia. On käännettävä kokonaan suunta. Jos ennen menit pohjoiseen, nyt menetkin etelään, eikä tuotavana mukanasi ole muuta kuin syntisi ja syyllisyytesi.

Puhdauden ja pyhyyden saat Vapahtajaltasi, joka ottaa sen, mitä sinulla on. Hänen haavoitetut kätensä sinut parantavat ja puhdistavat. Kääntynyt luulee tulleensa syyttävän tuomarin luo, mutta saakin kuulla ihmeelliset sanat:

Sinun syntisi on annettu anteeksi.

Kommentit

  1. Metsäntyttö15. tammikuuta 2015 klo 13.11

    Näitä Vähäsarjan tekstejä lueskelen aamuisin minäkin tuolta Suomen raamattuopiston päivän sanoista:)

    VastaaPoista
  2. Metsäntyttö15. tammikuuta 2015 klo 13.15

    Huomasin vielä nuo kirjat tuossa. Muutamia samoja meiltä löytyy myös. Tuo Kalastaja ja kartanon neito on yksi suosikkini. Siihenhän on jatko-osakin Markiisin salaisuus.

    VastaaPoista
  3. pau19. tammikuuta 2015 klo 16.09

    Metsäntyttö, hei!
    Toisella kotisivulllani on lukemieni kirjojen luettelot, ja minunkin lempikirjojani on nuo McDonaldsin kirjat. Harmi, ettei niistä ole säilynyt useampia!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää