Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Siinä uskossa on hyvä elää.))
VastaaPoistaSiuausta sinulle ja voimia.
Niin on, kuten laulussakin sanotaan:
VastaaPoistaUSKOSSA ON HYVÄ KÄYDÄ ETEENPÄIN,
KUN TOIVON SIIVET KANNATTAA.
ON HYVÄ TIETÄÄ, HÄN KÄY VIERELLÄIN.
ON RAKKAUTENSA SUURIN KAIKISTA!
Sinullekin siunausta, Sylvi!
Huomenta, Paula!
VastaaPoistaKävin kotisivullasi ja siellä kerroit suru-uutisen.
Lämmin osanottoni.
Virsi, jonka olit liittänyt kirjoitukseesi, on kaunis; - jätän siitä 4. säkeistön tänne:
Virsi 395:
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Siunausta ja voimia!
t. Riitta
Kiitos, Riitta <3
VastaaPoista