Arin kuume poissa. Antibiootit tehoavat. Mies näytti hyväkuntoiselta. Ihmettelen, miten hän voi niin nopeasti olla kuin ei mitään olisi ollutkaan! Mutta nythän alkaa vasta limailuvaihe. Olen turtunut elämämme aallokkoon. En tiedä, olemmeko ylhäällä aallonharjalla, vai syvällä aallonpohjassa. Ei sillä oikeastaan ole merkitystäkään: pääasia on, että olemme laivassa, jonka ohjaimissa on Jeesus Kristus, elämän ja kuoleman Herra. Hän johdattaa meidät aikanaan oikeaan satamaan ja takaa turvallisen matkan omassa seurassaan, sillä hän on maksanut jo matkamme hinnan ristillä. Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani. -Ps 42:12 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. -Joh 3:16
Siinä uskossa on hyvä elää.))
VastaaPoistaSiuausta sinulle ja voimia.
Niin on, kuten laulussakin sanotaan:
VastaaPoistaUSKOSSA ON HYVÄ KÄYDÄ ETEENPÄIN,
KUN TOIVON SIIVET KANNATTAA.
ON HYVÄ TIETÄÄ, HÄN KÄY VIERELLÄIN.
ON RAKKAUTENSA SUURIN KAIKISTA!
Sinullekin siunausta, Sylvi!
Huomenta, Paula!
VastaaPoistaKävin kotisivullasi ja siellä kerroit suru-uutisen.
Lämmin osanottoni.
Virsi, jonka olit liittänyt kirjoitukseesi, on kaunis; - jätän siitä 4. säkeistön tänne:
Virsi 395:
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Siunausta ja voimia!
t. Riitta
Kiitos, Riitta <3
VastaaPoista