Jatkossa kirjoitan tänne paitsi kiitosaiheitani (joita olen laiskasti raapustellut, vaikka aihetta olisi ollut!), myös kuvauksia matkoilta, sikäli kuin onnistun kirjoittamaan niitä kännykälläni. Haastetta riittää, sillä pelihousun repiminen alkaa minulla heti, kun en bonjaa välittömästi... Ja sitä tapahtuu jatkuvasti tietotekniikan alalla. Ostin vaelluskengät jo monta vuotta sitten. Ne ovat kevyet ja niihin mahtuu hyvin oma pohjalliseni, jota taas hiljaittain muotoiltiin jalkani mukaiseksi, niin ettei vaivaisenluihin tai varpaisiin tule painetta. Olen kävellyt näillä pitkin talvea, käyttänyt kaksia sukkia, joista toiset ovat hyvin ohuet. Kahdet sukat estävät kuulemma jalkoja hiertymästä. Jopa sukkiin pitää jalkojen tottua, ettei äkiksestä tule rakkoja niiden takia. Toivottavasti en kävele näitä loppuun jo ennen matkaa! Nyt sairastan poskionteloitani, yskin ja kröhisen, joten lenkille en pääse toistaiseksi. Espanjaa kohti käymme, jos Jumala suo, kolmen muun naisen ka...
Siinä uskossa on hyvä elää.))
VastaaPoistaSiuausta sinulle ja voimia.
Niin on, kuten laulussakin sanotaan:
VastaaPoistaUSKOSSA ON HYVÄ KÄYDÄ ETEENPÄIN,
KUN TOIVON SIIVET KANNATTAA.
ON HYVÄ TIETÄÄ, HÄN KÄY VIERELLÄIN.
ON RAKKAUTENSA SUURIN KAIKISTA!
Sinullekin siunausta, Sylvi!
Huomenta, Paula!
VastaaPoistaKävin kotisivullasi ja siellä kerroit suru-uutisen.
Lämmin osanottoni.
Virsi, jonka olit liittänyt kirjoitukseesi, on kaunis; - jätän siitä 4. säkeistön tänne:
Virsi 395:
Kun taival päättynyt
on päällä maan,
käyn luokse Jeesuksen
riemuun ihanaan.
Ei tuska yltää voi,
kirkkaana laulu soi.
Käyn aina, Herrani,
kohti sinua.
Siunausta ja voimia!
t. Riitta
Kiitos, Riitta <3
VastaaPoista