Virret ovat minun ylistyslauluani

Tilasin itselleni kirkkovirsikirjan. En ollut tiennyt sellaisen olemassa olosta, mutta onneksi sain vinkin asiasta. Siinä jokainen virsi on soinnutettu. Toisin sanoen ei tarvitse koraalikirjan kanssa otella, sillä se on aika lailla hankalampaa kuin soinnuilla soittaminen.

Olenpa tosi kiitollinen.

Minähän sain lahjaksi sähköurut, vai mikä sellaisen monitoimisoittimen nimi lienee virallisesti. Lähes joka päivä soittelen. Mieliala kohoaa aina monta metriä ja saatan soitella pitkäänkin.

Virret ovat minulle rakkaita varmasti sen takia, että lapsesta asti olen niitä kuullut ja niitä veisannut. Mummun kanssa, kun nukuin hänen kamarissaan alakouluikäisenä. Joskus seuroissa, jossa pääsiäisen aikaan lapsena kävin läheisellä koululla. Koulussakin niihin aikoihin veisattiin vielä.

Muistikuvat melodioista ovat sisälläni ja ne hoitavat minua.

Parin viikon päästä toimin ensi kertaa kanttorina Mikaelin seurakunnassa. Minua jännittää kovasti, mutta uskon, että selviän tehtävästä, tavalla tai toisella.

1. Kiitos olkoon Jumalalle, Karitsalle, olen armoliitossa! Minut kalliisti hän osti, minut nosti kadotuksen kuopasta. 2. Armon Henki johdattakoon, kiiruhtakoon matkamiestä lähtemään maailmasta turmeluksen, ahdistuksen, kotihinsa pyrkimään. 3. Purjeisiini tuulta anna, mua kanna meren yli mailleni. Pidä, Jeesus, itse perää, Herra, herää! Muuten hukkuu haahteni. 4. Auta, pakohon kun kerran yli virran Baabelista riennämme, että kotimantereilla kanteleilla soivat kiitosvirtemme. 5. Siellä riemun maassa taivaan alta vaivan päästyä sua kiitetään. Siell' ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell' ei itke yksikään. 6. Siell' on kirkas lasimeri, pyhä veri kiitosvirtenämme on. Siellä aina Jumalalle, Karitsalle ylistys soi loputon. 7. Sydän hämmästyypi näissä ilohäissä, lunastetut riemastuu. Yljän eteen ihmeissänsä ystävänsä kasvoillensa kumartuu. Elsa Christina Holmsten viim. 1735. Suom. Johan Wacklin 1736. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.