Lapsuusystävät

Joitakin vuosia sitten ystävyys kahteen läheisimpään lapsuudenystävään uusiutui. Lapsemme olivat aikuistumassa, tuli tilaa hengähtää välillä. Olimme siihenkin asti tavanneet kyllä, mutta nyt tapaamiset ovat nykyään läheisempiä.

Pari kertaa vuodessa ystävättäreni tulevat luokseni reilun 200 km päästä. Minä puolestani ilmoitan, milloin menen lapsuudenkotiini ja järjestämme tapaamisen. Saunaillan tai jonkin muun merkeissä istumme yhdessä pohtimaan elämämme kulkua ja lopuksi luemme Isä meidän -rukouksen.


Muutamana viime syksynä ystäväni, jolla on runsaasti omenapuita, on pitänyt kökkäpäiviä ja olen osallistunut niihin. Tässä olen traktorin kauhassa poimimassa puun latvasta omenia, toisessa pidämme kahvipaussia myllyn portailla.

Tänään saan nämä rakkaat, vanhat ystävät luokseni kylään!

Nämä ihmiset olen tuntenut lapsuuden nukkeleikeistä asti. Ja vaikka meidän elämässä on asioita, joissa eroamme kovasti toisistamme, se ei saa olla eikä se ole este sille, että rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme. Vikojahan meistä kenestäkään ei puutu!

Rakastakaa toisianne. Näin te täytätte Kristuksen lain.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?