Ystävät ovat Jumalan lahja

Tänään kaksi ystävää oli luonani monta tuntia. Meillä oli ihanaa yhdessä. Rukoilimme, nauroimme, teimme käsitöitä ja korjailimme entisiä. Söimme ja kahvittelimme. Oli aikaa olla ilman mitään erityistä ohjelmaa tai pakkoa. Tällaiset hetket ovat juhlaa!

Kiitosaihe on myös paremmat unenlahjani nykyään. Sekin on mukavaa, että ensi kertaa elämässäni nautin dieetillä olosta. Tyttären neuvo oli oivallinen: nälkä ei saa tulla. Sen sijaan pitää syödä sellaista, mikä ei lihota.

Mieliala nousee, kun paino laskee, vaikka vähänkin, sikäli kuin sitä on liikaa, kuten tässä tapauksessa on asian laita.

Ennen kaikkea iloni on siinä, että saan olla Jumalan lapsi tällaisena kuin olen. Vaikka olen vasta matkalle itseni hyväksymiseen, niin tiedän kuitenkin, että olen Jumalalle rakas juuri tällaisena.

"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.

"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.

"Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

"Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille."

-Mt 10:32-