Koti

Kävin muutaman päivän reissulla kotiseudulla, lapsuuteni pitäjässä. Tapasin rukousystävän, kaksi lapsuudenystävää, kaksi veljeä, heidän perheitään, äitini sekä isän hoitopaikassa. Mikä rikkaus, että on sukua ja ystäviä!

Lisäksi äitini luona vieraili isän lapsuudenystävä, pikkuserkku, leikkitoveri, vaimonsa kanssa. Hän kertoi juoksukilpailuista, nelimaalin pelaamisesta ja muista lapsuusajan asioista. Niistä isäni ei ole puhunut juuri mitään.

Tulomatkalla olin mietteissäni. Surettaa se, mitä olisi voinut isältä kuulla, mutta mikä jää kuulematta. Surutyötä on tehtävä myös asioista, joita on yhdessä tehty. Mustikkareissut perheen kanssa, kuumat kesät heinäpellolla, märät kesät ladon suojassa ruokapaussia pitämässä.

Kotona Kyyhkytuvassani vietin päivän matkani jälkeen itsekseni pohtien tapaamiani ihmisiä ja asioita. Piti käsitellä kohtaamiset, sisäistää ja tunnustella, mitä nyt kuuluu itselleni.

Kiitos Jumalalle elämästä, sen kivuista, iloista, ihmisistä. Kasvusta ja keskeneräisyydestä. Matkasta, jota saan tehdä Jeesuksen polkua vaeltaen, hänen ääntään kuulostellen ja kysellen, Sana karttana matkallani.

Kommentit

  1. sylvi12. helmikuuta 2012 klo 20.44

    Sinulla on ollut muistorikas päivä.
    Kiitetään myös että saamme olla vajavaisia. Jeesuksessa olemme täydellisiä.

    VastaaPoista
  2. pau12. helmikuuta 2012 klo 23.04

    Se on armoa, että tällaisina kelpaamme Jeesukselle!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää