Harrastukset

Vastapainoksi sairaalalle, Arin sairaudelle ja monelle muulle ikävälle asialle, tarvitsen valoa, värejä ja iloa.
Niitä saan tällä hetkellä kauniista väreistä. Virkkaan isoäidin neliöitä ihanan värisistä langoista. Näen kätteni jäljen.
Ompelen karkkipapereista, kiiltävistä ja kauniista, pikku pussukoita, joiden kauneus hivelee silmää sekin.

Viime talvena kudoin värikkäitä lapasia. Silloin oivalsin tämän "väriterapian": saan iloa näistä väreistä!

Näin ihmeellisesti Jumala on kaiken tehnyt. Haluan kuunnella sisäistä ääntäni, joka johdattaa tekemään asioita, jotka antavat voimaa.

Huomenna toivon pääseväni pitkästä aikaa avantoon: se tuo kaikinpuolista hyvinvointia.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
-Ps 84:6-

Kommentit

  1. Nurkkalintu31. tammikuuta 2012 klo 19.52

    Aria ajattelen ja muistan rukouksissani usein. Hänen osansa on raskas. Taivaan Isän täysihoitoa hänelle!

    Siinäkin on todella kiitosaihetta, että voi virkata ja kutoa ja toteuttaa väriterapiaa toimivin sormin ja käsin. Silloin, kun mursin olkavarteni pahoin, sain tuta, miltä tuntui katsella keskeneräistä kudintani, joka sai olla sitten pitkään keskeneräinen.

    Siunausta!

    VastaaPoista
  2. pau31. tammikuuta 2012 klo 23.20

    Hei Nurkkalintu.
    Uskon, että Jumala pitää salatulla tavalla Arista erityisen hyvää huolta. Hänen aikansa ei tule pitkäksi, hän nukkuu paljon, Jumala on häntä lähellä joka hetki. Mitä hän mahtaakaan kokea Jumalan yhteydessä, sitä voimme vain arvailla!

    Minä loukkasin nilkkani kerran, ja se oli kärsimystä: näin työt, mutta en voinut tehdä. Ja kuitenkin oli kyse vain muutamista päivistä tai viikosta!
    Siunausta sinullekin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Unettomuus on mahdollisuus

Tulinpa koneelle kärkkymään, kun uni ei ota tullakseen. Joskus yöllä on hyvä lukea vaikkapa Raamattua unta odotellessa. Niin aion pian tehdäkin. Tämän hetken kiitosaihe on se, että selvisin eilisestä työpäivästä ja toivon selviäväni huomisestakin. Flunssa, vai mikä lie tauti minua on vaivannut viikkotolkulla, ei ota talttuakseen. Mutta turvallista on tietää, että Isämme hoidossa tämäkin asia on. Elämässäni on tapahtunut monia iloisia asioita, ja koska olen stressaajatyyppiä, kaikki iloisetkin asiat vaikuttavat uneeni. Menen väsyneenä nukkumaan, mutta en saa unta, kun alan pohdiskella. Liekö kiitosaiheeni nyt juuri se, että en ole murehtija: stressaan kyllä, mutta en murehdi. Stressinikin jätän nyt Herran haltuun ja toivotan makeita unia niille, jotka vielä pyörivät vuoteillaan ja niille, jotka nukkuvat jo syvää unta. Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä Herra, annat minun turvassa asua. Aamen.
Lue lisää

Syntymäpäivä äidin, unhoon ei jäädä voi!

Lapsuudessani radiosta kuului usein otsikon sanojen mukainen laulu. Nykyisin sitä ei kuule, mutta äidin syntymäpäivää muistimme hiljattain, kun hän täytti 80 vuotta. Kiitollinen mieli on siitä, että olen saanut pitää äidin näin pitkään. Äitini äiti kuoli n. 68 vuotiaana ja tämän äiti vain 22 vuotiaana. Mummuni jäi orvoksi äidistään 2 vuoden ikäisenä ja orpous seurasi hänen elämänsä läpi. Oma käytökseni, tapani toimia ja suhtautua seuraa pitkälti äidin viitoittamaa tietä. Äiti itse nautti kovasti juhlastaan, jossa olimme me oman perheen väki paikalla. Myöhemmin naapuritkin vierailivat ja se on hieno tapa maalla. Olin ehdottanut lapsenlapsille, että nämä laittaisivat kortin tai kirjeen mummulle ja se oli täysosuma: lapsenlapset ylittivät kaikki äitini ja minunkin odotukseni. Jokainen heistä muisti mummua. Lähtiessäni sain rukoilla kuten tavallisesti äitini kanssa ja jättää hänet Herramme hyvään haltuun. Se on paras paikka nuorille, vanhoille ja meille jokaiselle. Virsi 397:
Lue lisää

Kävellen terveeksi ja ehjemmäksi?

Kevät on ollut ihanaa aikaa valon takia, taas tänä vuonna. Olen nauttinut kävelemisestä aivan erityisesti. Lukiessani lukuisia vaeltamiseen liittyviä kirjoja, törmäsin useasti sanapariin jaloilla rukoileminen. Se tuntuu minun jutultani. Olen ollut joskus hiljaisuuden retriitissä, mutta se ei tuntunut omalta. Mutta kun lähden kävelemään, laulut alkavat soida mielessäni. Usein ne ovat ylistyslauluja Jumalalle, joskus anomista HERRA KUULE MINUA,  HUOMAA HUOKAUKSENI. KUNINKAANI JA JUMALANI, KUULE KUN HUUDAN SINULTA APUA! Joskus ne ovat vanhoja, kauan sitten kuulemiani ja laulamiani lauluja. Minun rukoukseni on siis laulaen ylistämistä. Muu rukoileminen sujuu minulta huonosti. Mutta kiitos Jumalalle, olen löytänyt jotain, mikä on minulle sopivaa. Joko sinä olet löytänyt oman tapasi rukoilla?
Lue lisää