Harrastukset

Vastapainoksi sairaalalle, Arin sairaudelle ja monelle muulle ikävälle asialle, tarvitsen valoa, värejä ja iloa.
Niitä saan tällä hetkellä kauniista väreistä. Virkkaan isoäidin neliöitä ihanan värisistä langoista. Näen kätteni jäljen.
Ompelen karkkipapereista, kiiltävistä ja kauniista, pikku pussukoita, joiden kauneus hivelee silmää sekin.

Viime talvena kudoin värikkäitä lapasia. Silloin oivalsin tämän "väriterapian": saan iloa näistä väreistä!

Näin ihmeellisesti Jumala on kaiken tehnyt. Haluan kuunnella sisäistä ääntäni, joka johdattaa tekemään asioita, jotka antavat voimaa.

Huomenna toivon pääseväni pitkästä aikaa avantoon: se tuo kaikinpuolista hyvinvointia.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
-Ps 84:6-

Kommentit

  1. Nurkkalintu31. tammikuuta 2012 klo 19.52

    Aria ajattelen ja muistan rukouksissani usein. Hänen osansa on raskas. Taivaan Isän täysihoitoa hänelle!

    Siinäkin on todella kiitosaihetta, että voi virkata ja kutoa ja toteuttaa väriterapiaa toimivin sormin ja käsin. Silloin, kun mursin olkavarteni pahoin, sain tuta, miltä tuntui katsella keskeneräistä kudintani, joka sai olla sitten pitkään keskeneräinen.

    Siunausta!

    VastaaPoista
  2. pau31. tammikuuta 2012 klo 23.20

    Hei Nurkkalintu.
    Uskon, että Jumala pitää salatulla tavalla Arista erityisen hyvää huolta. Hänen aikansa ei tule pitkäksi, hän nukkuu paljon, Jumala on häntä lähellä joka hetki. Mitä hän mahtaakaan kokea Jumalan yhteydessä, sitä voimme vain arvailla!

    Minä loukkasin nilkkani kerran, ja se oli kärsimystä: näin työt, mutta en voinut tehdä. Ja kuitenkin oli kyse vain muutamista päivistä tai viikosta!
    Siunausta sinullekin :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kevät!

Kyllä tämä naisen mieli kääntyy kuin keväinen tuuli! Pohjoistuuli on vähitellen kääntymässä etelämmäksi, joten sää toivon mukaan lämpenee. Vaikka pyrin olemaan vakaa enkä kaikkien tuulien riepoteltavissa, sittenkin pienet asiat vaikuttavat suuresti siihen, millaisena elämän koen. Tänään iloitsen siitä, että mieheni Ari naureskeli ja vaikutti voivan oikein hyvin, kun soitin osastolle ja juttelin hänen veljensä kanssa. Ari oli kuulolla koko ajan ja sai osallistua näin keskusteluumme. Valo on minulle tärkeämpää kuin sään lämpö. Takkia päälle ja pipoa päähän, jos palelee, mutta aurinko ei paista, vaikka mitä tekisimme. Jumala säät ja ilmat säätää, ja nyt juuri olen hyvin kiitollinen Hänelle kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta. Tänä iltana luokseni kokoontuu Wycliffe-rukouspiiri. Aiheenamme on raamatunkääntäjien työ ympäri maailmaa. Ei mikään vähäpätöinen asia. Kun kansat saavat kuulla Jumalan puhetta omalla kielellään, se synnyttää uskoa kaikkivaltiaaseen Jumalaan, Luojaamme. ...
Lue lisää

Sana kantaa

Kuva
Helppoina päivinä en epäile ollenkaan selviytymistäni päivästä toiseen. Silloinkin Jumalan sana rohkaisee ja lohduttaa joka tapauksessa. Tällaisina päivinä kuin tänään kiitosaiheeksi nousee se, että Jumala ei muutu. Hän on sama eilen tänään ja iankaikkisesti.  Vähäsarja kertoo kuvassa olevan kirjan päivän tekstissä Jaakobin painista, 1 Moos 32:24-26. Vähäsarja sanoo muun muassa: ...tämän tien matkaajia yhdistää se, että on jouduttu painiin oudon muukalaisen kanssa ja on tultu hänen kanssaan tutuiksi. Siinä painissa on jouduttu maahan lyödyiksi ja matkaa on täytynyt jatkaa eri tahdissa kuin ennen. Yksin ei pärjää, tarvitaan muita vierelle. Matkavauhdin hiljettyä on päämäärä kuitenkin selkiytynyt. Rakkaaksi on käynyt outo mies, joka tätä oudosti onnellista joukkoa johtaa, Hän kantaa heikoimmat sylissään. Minäkin saan olla siinä.  
Lue lisää

Vuosi espanjan opiskelua

Kuva
Kiitollinen mieli siitä, että olen käynyt syksystä asti jokaisella espanjan oppitunnilla. Jotain olen oppinut. Ainakin sen, että vähän osaan, aavistelen vähän vasta. Mutta jostain on alettava. Minua innostaa ajatus, että vuoden päästä lähtisin caminolle, toisin sanoen kävelemään Espanjaan Santiago de Compostelaan tai siis osan reitistä, jonkin pätkän vanhaa pyhiinvaellusreittiä. Nähtäväksi jää, miten käy. Mutta kun on jokin päämäärä, opiskelu on mielekkäämpää kuin ilman sitä. Yhtä suurella ja vielä suuremmalla innolla vaellan reittiä kohti Jumalan taivasta. Minulle on tie viitoitettuna, saan kulkea edellä valmistettua reittiä. Päämäärä on tiedossa, eväät saan kutakin päivää varten. Tarvitsen uskoa ja luottamusta. Niitä saan ja ne kasvavat Raamatun lukemisen ja kuulemisen myötä, seurakunnan opetuksessa ja ehtoollisella käymisellä. Päämääränä taivas!
Lue lisää